Robinson Crusoe
Joku päivä sitten radiossa muistutettiin aikuisia siitä, miten tärkeää on lukea lapsille ääneen. Jutussa tuli esiin monia syitä, miksi lukeminen kannattaa. Juttu löytynee muutaman päivän takaisista uutisotsikoista, jos joku haluaa sitä vilkaista.
Lapsuudenkodissani luettiin paljon. Joululahjaksi toivoin aina kirjaa, ja yleensä sen sainkin. Asuimme pienessä kyläpahasessa, jossa kirjasto oli tien toisella puolella. Koska opin lukemaan omia aikojani ennen kouluikää, sain ikioman kirjastokortinkin. Ensimmäinen sillä lainaamani kirja oli Peppi Pitkätossu.
Lukutaitoni selvisi yllättäen. Muistan kun kerroin mummille, että osaan lukea. Mummi sitä vähän epäili. Hän luuli, että osaan Robinson Crusoen ulkoa, kun kirjasta tarinaa ääneen posmitin. Mummi aukaisi sivun satunnaisesta kohdasta ja käski lukea siitä. Pakkohan hänen oli lukutaitooni uskoa, koska lukeminen sujui siltä ja toiseltakin sivulta.
Vahvistaakseen taitoani, mummi osti minulle Aapisen.
Myöhemmin sain häneltä toisenkin Aapisen, Aapiskukon. Kuvan vasemmanpuoleinen Aapinen on lasteni peruja.
Vanhat aapiskirjat ovat nostalgisia. Kouluajoistani niitä on tallella peräti kolme erilaista. Koulusta ei kirjoja saatu omiksi, enkä muista miten ja mistä kirjat sain. Ehkä koulusta myytiin halukkaille ylimääräisiä käytettyjä kappaleita, en ole varma.
Kirjojen selailu toi monia lukemiseen liittyviä muistikuvia. Suurin osa tarinoista on edelleen hyvässä muistissa.
Kun leikimme Taina-siskoni kanssa koulua, olivat kirjat tarpeeseen. Taina leikki usein myös kirjastoa, ja oli tietenkin itse kirjastonhoitaja. Hän leikkasi ruutupaperista kirjojen väleihin lainauskortit, joihin hän merkitsi kirjan nimen ja lainaajan, aivan kuin 1960-luvulla oli tapana tehdä. Myös Aapiset olivat lainattavissa Tainan kotikirjastosta.
