Koti metsänreunassa

  Missumussu havahtui kesken päiväunien, että päiväpesu oli tainnut unohtua. Sitä olisi kovasti nukuttanut vällyn alla, kun aurinkokin lämmitti niin mukavasti. Se kömpi kuitenkin reippaasti ylös näyttämään vähän mallia oikeaoppisesta peseytymisestä. Ennen aloittamista Missu varmisti, että kamera oli valmiina. On tärkeää pitää varpaiden välit puhtaina. Eikä selkää sovi unohtaa. Naama se vasta tärkeä onkin. Kynsistä pitää muistaa huolehtia. Peseytymisen jälkeen voi taas rauhassa köllötellä. Ei kannata vaihtaa aurinkoista paikkaa, vaikka kamera jo alkoikin kyllästyttää. Onneksi aina voi kääntyä selin kuvaajaan. Missupostauksia löytyy lisää tunnisteella don-sfinx .

Tiina antoi joskus käyttööni äitinsä virkkaamia pitsejä  -  Pitsejä . Nyt käytin pari, luultavasti tyynynpäällisiksi tarkoitettua, pitsiä ja leveän reunapitsin. Niistä tuli Tiinalle aika kiva kassi. Pitsien lisäksi tarvitsin vain vuorikankaan. Punavalkoiruutuinen verho on muistaakseni peräisin mummin ja ukin pesuhuoneen ikkunasta. Punainen väri vilkkui kivasti virkkauksen raoista, joten päädyin siihen. Ompelin pitsit vastakkain ylhäältä avonaiseksi pussiksi. Samoin tein vuorikankaalle. Ompelin pussukuat nurjat puolet vastakkain. Niiden väiliin sivusaumojen ympärille tikkasin kantohihnaksi sopivan reunapitsin. Muilta osin ompelin vuorin ja päällisin käsin yhteen. Niin se sujui paremmin kuin koneella, koska pitsin reuna oli hieman aaltoileva. Käsin ommellen reunat sai heti venyteltyä kohdilleen. Sulkemista varten ompelin kassin yläreunaan ison nepparin, jonka olin jostain vaatteesta irrottanut. Lisää kasseja ja laukkuja löytyy tunnisteella laukut. Tässä mu

Pitäähän lankoja toki hyödyntää, kun niitä on tullut hankittua. Keltainen kausi töppösissä senkun jatkuu. Vähän pistin sekaan punavoittoista lankaa, jossa sävy vaihtuu omia aikojaan.  Joustinta on alussa ja nilkassa, ja muuten sukat ovat sileää neulosta. Kantalapuissa nurjalla puolen joka toinen silmukka on neulomatta ja oikealla koko ajan oikeaa.  Tuvan puusohvalla on kesällä näin iloinen kangas. Kun nämä kaksi puuvillaista verhoa aikoinaan kirpusta ostin, tarkoitukseni oli ommella niistä tyynyliinoja tai pussilakana. Mieli ehti muuttua ennen ompelua, ja verhot pääsivätkin karttahuoneen ikkunaan. Sen jälkeen ne ovat olleet ainakin lakanoina ja nyt siis sohvalla. Enemmän tai vähemmän kirjavia sukkia löytyy tunnisteella villasukat ja verhoja tunnisteella verhot.

Kooltaan sopimaton tunika muuttui helposti tyynyksi ja pieneksi kassiksi. Tyynyn tarina on tässä eilisessä postauksessani  Tunikasta tyyny ja pikkuinen veska . Tunikan hihat näyttivät irraallaan ollessaan pieneltä, pyöreäpohjaiselta kassilta, joten suunnittelutyötä ei tarvinnut tehdä ollenkaan. Tunikasta jäi tyynyn ja kassin jäljeltä vain muutama pieni tilkku, jotka ovat näytillä kuvassa koneen päällä. Ompelin hihat vastakkain niiden muotoa seuraillen. Hihansuiden pitsit saivat jäädä paikoilleen, mutta hopeanväriset pienet helmet ratkoin irti. Suurin osa niistä tippui jo ennen ompelua itsekseen.  Hihnoihin riitti kangasta tunikan yläosasta, joka oli liian kapea tyynyyn käytettäväksi. Toinen hihna syntyi yhdestä palasta, mutta toista varten ompelin kaksi kaitaletta pötköön. Ompelin hihnakankaat vastakain ja käänsin ne ympäri, jolloin hihnoista tuli kaksinkertaiset. Tikkasin ne napakasti sivusaumojen yläreunoihin.  Minulla oli vakaa tarkoitus ommella kassiin myös vuori, mu

Talvella kirpusta ostamani intialainen tunika  Vaateostoksilla Kontissa   roikkui aikansa koristeena karttahuoneessa. Pari päivää sitten päädyin ompelemaan siitä tyynyn ja pienen kassin.   Ratkoin tunikan osiin. Suurin osa kankaasta meni tyynyyn. Kun hihat laittoi vastakkain, alkoivat ne ilmiselvästi näyttää kassilta. Tunikan etuosa on kirjailtu ja takaosa yksivärinen keltainen. Jotenkin lukuisat tyynyt uppoavat mikä minnekin, eikä niitä tunnu koskaan olevan liikaa. Uusi tyyny sai sisuspussiksi pliisuksi jääneen värjäämäni tyynyliinan. Sisukset se sai joku aika sitten purkamani takin vanusta. Kun vanua nyppi möykyiksi, niistä tuli mukavan pehmeä täyte tyynyyn. Vanu loppui vähän kesken, ja luultavasti tungen jossain vaiheessa tyynyyn lisää täytettä.  Sohvan päällä olevan tilkkupeiton Heidi ompeli monta vuotten sitten minulle joululahjaksi.  Kesän alussa vaihdoin taas verhoja. Makkarin verhona toiminut helmalakana, jonka värjäsin viime syksynä tai j

Villivihannekset eivät kaipaa kasvaakseen muuta kuin kesän. Raikkaat vihermehut ovat hyvä vaihtoehto sokerimehuille tai limpparille. Laitan horsmaa aika reilusti, jolloin mehusta tulee paksuhkoa. Vihreän mehun ainekset olivat kurkku, horsma, nokkonen ja omena.  Samoilla aineilla -  horsma-nokkonen-omena-kurkku - tuli näin vaaleaa vihreää juomaa. Omena oli erivärinen kuin edellisessä lasillisessa ja horsmaa laitoin hieman vähemmän.  Porkkana-omena-horsma-nokkonen -mehu on aika makeaa mutta tosi hyvää. Väriltään haalea mutta maultaan maukas mehu sisältää nokkosta, omenaa, tomaattia ja kurkkua. Nokkonen on hyvä mehuaines, koska se tunkee syksyyn asti uusia lehtiä. Sen kukintoja voi myös hyödyntää, ja olen niitäkin mehuihin sujauttanut. Myös horsmien mehukausi jatkuu yhä. Vaihtelevasti pistän mehuun sekä lehtiä että vartta. Myöhemmin riivin vain lehtiä, koska varsi muuttuu kasvaessaan puumaiseksi.  Mehuja löytyy lisää tunnisteella vihermehut . 

Mäntykankaisella pihalla läheskään kaikki kasvit eivät menesty. Saniainen on yksi viihtyjistä. Alunperin pieniä saniaisen alkuja oli vain kaksi tai kolme. Nyt ne kukoistavat molemmin puolin portaita. Myös talon toiselle puolelle siirtämäni poikaset rupesivat mietinnän jälkeen viihtymään ja tekivät lisää alkuja. Juhannusruusu aukaisi nuppujaan juuri oikeana päivänä. Osa nupuista on vielä supussa. Tiinan ja Pekan luona kesäjuhlissa kukki eilen Venlan tekemä kakkukin. Gluteeniton suklaa-kirsikkakakku oli sekä kaunis että maukas.   Keltainen hernekasvi, jonka nimeä en tiedä, viihtyy vähän liiankin hyvin. Se täyttäisi mielellään muille kasveille varatut paikat, joten nypin ajoittain sitä vähemmäksi. Kasvin keltaiset kukat hehkuvat suurimman osan kesästä. Metsäkurjenpolvet ovat tervetulleita ominpäin tulleita villikoita. Jos kukkivia kasveja alkaa olla liikaa, huolehtii kaksi pihalla asustavaa rusakkolasta ylimääräisistä. Karpaattienkel

Nuotin vesiväreillä maalaama Missutaulu tarvitsi kehykset. Pom-pomeista olisi tullut kiva, mutta niitä ei ollut tarpeeksi. Nappeja minulla on reilusti, koska olen saanut niitä lahjaksi. Liimasin nappeja kuumaliimalla vanhaan vaihtokehykseen piirroksen värejä suurinpiirtein seuraillen. Missu kävi vilkaisemassa työn edistymistä mutta päätti sitten kiivetä tarkkailemaan tilannetta jonnekin korkeammalle. Parempi olikin mallin olla kauempana, koska liima oli tosi kuumaa. Onnistuin tipauttamaan sitä sormelle, johon nousi kohta muhkea rakko. Hanskat suojaisivat näppejä, mutta hanskakäsin on jotenkin kömpelöä liimailla.  Unohdin jättää tilaa kiinnikkeille. Niinpä heti pitä irrottaa valmiista kehyksestä muutama nappi saadakseni kiinnityssysteemin paikoilleen. Liimasin irtonapit sitten hieman eri kohtiin. Alanurkassa koreileva hiiri on tyttöjen vanha rintaneula, josta neula oli hukkunut. Uuden taulun alapuolella on Seelan piirämä Missutaulu ja sen alapuolella Bayowan p

Olen vuosien mittaan ostellut aika monia monivuotisten kukkien taimia täydentääkseni niillä luonnonmukaista pihaani, mutta harvat istutukset pysyvät paikoillaan. Monet kukat ovat hetikohta luovuttaneet tilansa luonnonkasveille, ja muutamat selviytyjäluonteiset ovat vähitellen hivuttautuneet penkkejä mieluisimmille asuinpaikoille. Myös pakkanen ja eläimet ovat tehneet ostoksille tuhoa. Kieloa laitoin monta vuotta sitten kukkapenkkiin. On sitä siinä vieläkin, mutta se on myös hieman levinnyt omille teilleen. Niittykukkien siemeniä olen ripotellut sinne ja tänne, mutta itsestään siementäneet tulokkaat - metsäkurjenpolvet, koiranputket, mesiangervot ja kellukat - kasvavat istutettuja paljon runsaampina. Lemmikit tunkevat harvakseltaan esiin vuohenputken jaloista. Lemmikkien siemeniä olen ostanut monta pussillista vain nähdäkseni, etteivät ne idä. Nyt sitten vaaleansinisiä kukkia onkin muutamassa paikassa.  Metsämansikoita saa joka kesä kerätä monta heinällistä. Ku