Koti metsänreunassa

Tykkään taikureista. Niinpä olin riemuissani päästessäni tekemään Ylä-Karjalaan juttua Simo Aallon taikashow ´sta. Monta kertaa nauraa hörötin ääneen istuessani omissa oloissani katsomossa. Jos mikä niin hyvä nauru vie arkiset murheet mennessään. 

Missu rakastaa keitettyjä perunoita. Jos milloin popsin perunoita, kyttää Missu vieressä ja odottaa osinkoa. Eilen illalla laitoin tiskipöydälle kippoon päivällä keitettyjä perunoita tarkoituksenani tehdä niistä hetken päästä perunavoileipiä. En tiedä ketään muita kuin perheenjäseniäni, jotka laittaisivat kylmiä perunanviipaleita leivälle. Se on vähän kumma, koska perunavoileivät ovat tosi hyviä. Lapsuudenkodissani ne olivat tavallisia välipaloja. Yleensä ripautimme viipaleiden päälle hieman suolaa, mutta nykyisin jätän suolan usein pois. Ennen leipien tekemistä menin pistäytymään olkkarissa. Kun kun tulin takaisin tupaan, loikkasi Missu innoissaan pöydän alta sohvan alle. Sieltä se tuli pois kantaen jotain suussaan - perunaa, jonka se oli juuri pihistänyt tiskipöydältä.  Missu pukki perunaa nenällään kuin palloa ja syöksähteli sen perässä. Kohta se tuli viereeni odottamaan, että laittaisin perunapallon vierimään. Hauska leikki. Aikansa uudella lelulla leikittyään, Missu asett

Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek

Leilan don-sfinx Sauron tykkää vaatteista. Ompelin sille ihokkaan lasten vanhasta trikoopaidasta. Missu ei ollut kovin kiinnostunut, kun puin paidan malliksi nallekarhun päälle.  Paita oli virahtanut ja osa sen saumoista oli ratkeillut. Leikkasin paidasta hihat, saumat ja helmaompeleen pois. Samaan syssyyn leikkasin vielä sivuista jonkun kulahtaneen kohdan, koska paita oli jokatapauksessa Sauronille liian leveä. Asettelin paidan ennen ompelua siten, että Mikki tuli näkyviin ihokkaan selkäpuolelle. Jätin takakappaleen pari senttiä etukappaletta pidemmäksi.   Pienensin kaula-aukkoa hieman, jolloin uusin myös olkasaumat. Sivut ompelin päältäpäin tiheällä siksakilla. Hihanaukot ja helmat saivat jäädä ilman ompeleita.  Kerran paitaa nuuhkaistuaan Missu päätti tutkia ompelukoneen mekaniikkaa.  Lisää kissapostauksia löytyy tunnisteella don-sfinx. Tässä pari linkkiä  Sauronin uusi mekko Missun syyslook

Sain tuunattavaksi viisi peltistä joulukukkapurkkia.  Ensimmäisen tuunasin munankuorilla. Liimasin erikeeperillä munankuoria purkkiin. Liimaus sujui nyt jo vähän nopeammin kuin viimeksi. Painoin kuorenpalat kiinni purkkiin puutikulla, jolloin ne myös hajosivat pienemmiksi. Mitä isompi kuorenpala oli, sen helpompi se oli liimata. Pienten siprujen kiinnittäminen on paljon hitaampaa kuin isojen. Liimaa levitin suoraan palasiin.  Pyyhin enimmät ylitursunneesta liimasta pois ennen kuin se jumi purkkiin.  Kun liimat olivat kunnolla kuivaneet, hioin kuoret sileiksi karkealla hiekkapapereilla. Väritin kuoret ensin isolla pensselillä, jolloin väriä levisi myös sirujen väleihin. Tarkoitukseni oli pyyhkäistä värit vääristä paikoista pois, mutta se systeemi ei toiminut. Samalla pyyhkäisyllä kun lähti suurin osa väreistä myös kuorista.  Toisella yrityksellä töpöttelin väriä kuoriin kynsilakkapensselillä. Vähän väriä meni silloinkin yli mutta sillä ei ole

1980-luvun alussa vanhemmilleni tuotiin hoidettavaksi hirvenvasa. Emo oli hylännyt lapsukaisensa sen jälkeen, kun ihmiset olivat pysähtyneet tienvarteen yksin ollutta vasaa silittämään.  Kun vasa oli hortoillut tiellä aikansa, se tuotiin turvalliseen hoitopaikkaan odottamaan uutta kotia.  Uutta kotia ei ollut helppo löytää, koska samaisena keväänä oli luonnosta löytynyt enemmänkin yksinäisiä vasoja. Niistä useimpien perhe-elämä oli mennyt sekaisin, koska  ihmiset olivat eläimiä häirinneet.  Siihen asti kun vasalle löytyi paikka, se asui vanhempieni talossa. Hirvenvasa keittiössä tai olohuoneessa ei liene kovin tavallinen näky. Hyvin nopeasti vasa tottui kotieläimen rooliin, eikä se edes yrittänyt karata pihamaalta. Onneksi sille löytyi sopiva paikka, missä se sai rauhassa kasvaa ja opetella hirvimäisiä tapoja.  Lisää luontojuttuja löytyy esimerkiksi hakusanoilla luonto metsäkauriit oravat puput linnut siilit

Kaivoin taas esiin pinon Tiinan lapsuudenkodistaan säilyttämiä Kuvaposteja vuodelta 1958. Lehtien juoruosioissa vilahtelevat tutut nimet kuten Elvis, aikansa kohukaunottaret ja muotisuunnittelijat. Monista muotikuvista voisi ottaa mallia vaikka vuonna 2018. Joku päivä sitten uutissa kerrottiin, että eläinten twitter- tms. tilit ovat suosittuja. Esimerkiksi keskustelevien koirien ja kissojen sivuilla on mahdottoman paljon kävijöitä. Tässä mallia 61 vuoden takaa. Silloin ei ollut nettiä, vaan eläimet keskustelivat lehtien palstoilla. Leipomis- ja ruuanlaittojutut korvasivat nykyiset blogit. Parisuhteen hoitaminen on ikuisuuskysymys. Niksi-Pirkan edeltäjä. Ihan käyttökelpoisia niksejä nämäkin.  Lisää vanhojen lehtien silmäilyjä löytyy tunnisteella lehdet.

Isä neuloi tämän kirjoneulepaidan itselleen monta kymmentä vuotta sitten. Aika monta vuotta on siitäkin, kun se sattui silmiini äitimuorin vinttikomerossa.  Neule on joskus pesty liian kuumalla vedellä siitä päätellen, että se on kutistunut ja vähän huopunut. Sen hihasuut olivat rispaantuneet.  Ompelin hihansuut käsin valkoisella langalla ja käänsin ne kaksinkerroin. Hihat olivat sen verran pitkät, että niissä oli kääntövaraa. Myös kaulus oli kulunut.  Leikkasin sen käänteen puhkikuluneelta kohdalta. Ompelin silmukat käsin, etteivät ne lähde juoksemaan. Lopuksi käänsin reunan kaksinkerroin, ja ompelin sen käsin. Nyt paita on minulle aivan passeli. Lisää neuleita löytyy hakusanalla neuleet. 

Tykkään tupsutella talkkia iholle. Talkki tuoksuu hyvälle, ja siitä jää iholle kiva pinta. Kun nämä kauniit talkkipurkit tyhjenivät, en tietenkään raskinut nakata niitä roskiin. Samalla kun pesin peltipurkkeja, keksin niille tarpeellista uutta käyttöä.  Purkit ovat juuri sopivan korkuiset ja levyiset tiskiharjoille.  Ne eivät tarvitse paljoa tilaa, mikä on hyvä koska tiskipöytä pursuaa muutenkin. Ja nyt harjoja ei tarvitse roikottaa ritilässä. Monenlaisia pikkujemmoja löytyy hakusanalla pikkujemmat tai purnukat . Tässä muutama linkki Pikkuruinen lipasto Liian hieno roskikseksi

Taisin eilen yrittää vähän liikaa. Minulla oli paljon tekemistä, ja tapani mukaan tein montaa hommaa kerralla. Jostain syystä tekeminen vähän tökki. Heti herättyäni sytytin leivinuunin ja makkarin ja olkkarin pystyuunit. Siihen asti kaikki sujui hyvin. Paitsi että tuhkia poistaessani kopsautin rikkasihdin tuhkasankon reunaan ja sihdillinen tuhkaa kaatui lattialle. Koska lattialla oli tuhkasakon pohjasta sulanut lunta, tarttui noki sievästi lattiaan. Ei kun pyyhkimään lattiaa ...  Aamupalan jälkeen pilkoin kiireellä kauriskavereilleni aamiaista. Kun lähdin kiikuttamaan kippoja ulos, keikautin painavaa kippoa sen verran, että puolet sen sisällöstä valui kuistin lattialle. Ei kun pyyhkimään lattiaa ... Vähän ajan päästä oli aika lisätä uuneihin puita. Tavallisesti vetäisen ohuet nahkahanskat käteen, koska olen saanut haloista niin monta tikkua ja polttanut niin monta sormea uuninluukkuun. No, nytpä vetäisinkin epähuomiossa tekokuituiset hanskat sormien suojaksi. Ne kädess

Missu sai taas uuden leningin, tällä kertaa alunperin Heidin vanhasta yökkäristä.  Paita oli hapristunut sivusaumoista ja hihansuista, mutta ne olivatkin turhat. Vanhat kankaat ovat kestävämpiä kuin nykyiset. Tämäkin paita oli kauan sitten kovassa käytössä myös Johannalla ja Leilalla ja monta vuotta vielä nukkeleikeissä. Leikkasin hihat pois, kavensin nuttua sivusaumoista ja lyhensin sitä leikkaamalla helman resorin pois. Uudet saumat ompelin päällepäin. Kone oikutteli, enkä saanut ompeleista siistejä, mutta Missu ei ole turhan tarkka. Hämmästyin kun Missu antoi suosiollisesti pukea leningin ylleen. Ensin se vaatteen nähtyään kääntyi kannoillaan mutta päättikin palata puettavaksi.  Missulla on kyllä oma ruokapaikka lattialla, mutta usein se aloittaa syömisen heti kun laitan ruuan sen lautaselle. Vaikka sillä on oma vesilasi tiskipöydällä, se juo mielummin minun lasistani.  Ruuan jälkeen Missu pesi itseään vain sen verran, ettei sen uusi mekko kostunut.

Innostus raitalankoihin jatkuu. Näihin töppösiin yhdistelin kerien jämiä. Ruskea raitalanka on sipulilla värjättyä, mutta muut ovat valmiiksi kirjavia seiskaveljeksiä. Tein kantalaput vaihteeksi siten, että lapun oikealla puolella jätin joka toisen silmukan neulomatta. Nurjalla puolella neuloin koko ajan oikeata.  Varsi on oikeaa neuletta paitsi alussa ja nilkassa neuloin joustinneuletta yksnurinyksoikein. Kahdella päällimmäisellä puikolla joustinneule jatkui kärkikavennukseen saakka.  Lisää villasukkapostauksia löytyy tunnisteella villasukat tai neuleet .

Missu ei tavallisesti ole yhteistyöhaluinen, kun kyse on pukemista. -27 pakkanen kuitenkin lisäsi halukkuutta sen verran, että sain vetäistyä sille paidan päälle.  Ompelin paidan kissakoltusta, joka on ollut Heidin, Johannan ja Leilan käytössä aika monta vuotta sitten. Tyttöjen jälkeen paidan perivät isot vauvanuket ja nyt sitten Missu. Paita oli monesta kohdasta jo laho, mutta leikkasin huonot kohdat pois. Hihat olisivat muutenkin olleet haitanneet Missun loikkimista. Paita oli myös liian leveä. Ompelin uudet ompeleet päällispuolelle ja puen paidan Missulle takaperin, nepparilistan selkäpuolelle.  Missu antoi paidan olla rauhassa siihen asti, kun hella lämpesi. Sitten se nuoli paidan märäksi ja alkoi nyhtää sitä pois. Kukapa viitsisi pitää päällä kosteaa paitaa.  Tässä muutamia linkkejä, joista voi katsella Missun aiempia vaatteita. Kaikki sen vanhat vaatteet ovat jo aivan liian pieniä.  Missun kevätleninki Missun syyslook

Joutavasta lasimaljasta ja rikkoutuneista kipoista sai yhdistelemällä amppelin kukkaruukulle sopivan alusastian. Liimasin sinivoittoisia sirpaleita lasikulhon pintaan,ja jätin liimaukset kuivumaan. Aamulla kun rapsuttelin puukolla liikoja liimoja sirpaleiden väleistä, onnistuin saamaan sormiini monta viiltoa. Liimasin nimittäin sirpaleita aika huolettomasti, enkä niin välittänyt olivatko ne samaa paksuutta. Siellä täällä koholla olevat posliinimurut osuivat ärsyttävästi sormiin, ja homman loppuvaiheessa minulla oli neljä laastaria muistutuksena sirujen terävistä nurkista. Saumasin mosaiikit siniseksi sävyttämälläni laastilla, jonka sekaan kaadoin hopeakimalletta. Sitä olisi pitänyt laittaa enemmän, jos mieli kimalteen erottua kunnolla.  Läiskin laastia reilun kerroksen saadakseni terävät kulmat piiloon. Liiat laastit rapsuttelin puukolla pois vasta, kun laasti oli aivan kuivaa.  Rapsuttelin laastia myös palojen ympäriltä, koska halusin röpelöiseksi jä