Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Missumussu yksi vuotta

Kuva
Missu täytti 28.12.2017 vuoden. Tässä juhlapäivän kunniaksi pieni Missupostaus. Näin pieni Missu oli keväällä. Se on vieläkin yhtä huomionkipeä, utelias ja seurallinen kuin vauvana. Kun keskityin liian pitkään kirjoittamiseen, ehti Missu tehdä monta metkua saadakseen haluamansa huomion. Sen jälkeen kun se oli kävellyt näppäimillä, roikkunut verhossa ja pureskellut lyijykynää, se loikkasi pianon päälle ja raapi gobeliinia.  Pianon päältä se jatkoi matkaansa piirongin päälle.  Piirongin päältä se kipusi pienelle seinähyllylle ja alkoi sieltä käsin pureskella kattovalaisimesta roikkuvia kristalleja.  Jouluvieraat sanoivat, että Missu käy juomassa vesilasistani. Sanoin että eikä käy. Se vaan nuuhkii joskus vettä. Tätä ei ehkä enää voi sanoa nuuhkimiseksi.  Missun silmät eivät suinkaan ole keltaiset niin kuin kuvassa. Ne ovat vaaleansiniset. Kun jouluvieraat lähtivät koteihinsa, kävi Missu muutaman kerran tarkistamassa kaikki huoneet. Se vah

Näpit lämpimiksi

Kuva
Toisten tekemää ruokaa on usein kiusaus popsia enemmän kuin olisi tarpeen.  Joulun aikaan välillä meinasi maha olla täysi kuin pallo.  Täydellä mahalla on mukava köllähtää sohvaan ja vähän näperrellä. Niinpä olin tyytyväinen, kun p ääkokkina toiminut Heidi tilasi virkatut kintaat.  Osaan virkata vain tällaiset. Yksi ysikymppinen mummeli neuvoi miten ne tehdään.  Kintaat valmistuivat aika nopsaan, muutaman leffan aikana. Ne ovat helpot tehdä, mutta olen surkea selittämään miten se tapahtuu. Ei se mummelikaan osannut selittää. Hän näytti miten kinnas aloitetaan, ja miten peukalon reikä muodostetaan. Loput järkeilin itse. Vaikeinta on saada peukaloista samanlaiset.  Tein 36 väljähköä ketjusilmukkaa, ja virkkasin ensimmäisen kerroksen vaalealla harmaalla. Seuraavasta kerroksesta lähtien virkkasin vuorotellen vaalealla ja tummalla langalla. Vaalealla virkkasin etummaiset silmukat ja tummemmalla taemmat.  Tässä malliksi muutama kuva, josko niistä saisi käsityksen työva

Maalaistyttö kaupungissa

Kuva
Jos joskus pääsee käymään kaupungissa, niin vierailu kannattaa tehdä ikimuistoisesti.  Liikennevaloissa vähän ennen Joensuuta alkoi jostain kuulua kolinaa. Turhaan ilmeilin naapurikaistan autokuskille, koska melu kuuluikin autoni pakoputkesta. Siitä, joka roikkui häntänä auton perässä. Hyppäsin autosta ulos ja nappasin ensimmäisen taksin. Kaverini jätin hoitamaan asian kuntoon. Jonkunhan sen piti tehdä. Seuraava kaupunkireissu ei sujunut sen paremmin. Lähdin ajamaan parkista ja ihmettelin, miten katu oli muuttunut kuoppaiseksi sillä välin kun oli shoppailemassa. Tavallista kovempi lonkse kuului muutenkin rutisevan autoni alta. Ei kuoppia ollut sen enempää kuin ennenkään. Kolina kuului littanasta eturenkaasta.  Pakkohan minun oli muutama metri ajaa, koska olin keskellä katua. Juoksin pää kolmantena jalkana korttelin päässä olevalle huoltoasemalle apua anelemaan. Kotiin oli matkaa 130 km, joten renkaalle piti tehdä jotain. Avuksi rientänyt huoltoaseman mies ilahdutti minua

Pieni muistitaulu

Kuva
Pienestä metallisesta muistitaulusta tuli ihan käyttökelpoinen pienellä vaivalla.   Piilotin jouluaiheen spreijaamalla sen päälle pari maalikerrosta.   Olin lällyllä tuulella, ja leikkasin koristeiksi sydämiä maalarinteipistä. Magneetit ovat muistipeleistä paritta jääneitä kuvioita, siili ja orava puisia ja barbahahmot pahvisia.  Kun teipit maalauksen jälkeen poisti, näkyi siellä täällä punaisia sydämiä. Ne vaan olivat niin pliisuja, että töpöttelin niiden pintaan lisää punaista maalia. Sydämet ovat nyt vähän koholla muusta pinnasta. Tekele näytti jotenkin liian kirkkaalta, joten hioin sitä hetken hiekkapaperilla. Myös puiset magneetit saivat maalikerroksen ja kevyen hionnan. Sen jälkeen vahvistin siilin ja oravan ääriviivoja tummanharmaalla maalilla. Liimasin magneetit kuumaliimalla paikoilleen.  Muistitaulusta tuli vähän imelä, joten l uultavasti tuunaan tuunaukseni jossain vaiheessa uudelleen.     Muistitauluja löytyy lisää tunnisteella

No, onko teillä niitä ja akat ratissa

Kuva
Sisareni Taina kummasteli kerran töihin ajaessaan taustapeilissä näkyviä, ilmassa liiteleviä, pitkien hiusten näköisiä viuhakkeita. Pysähtyessään työpaikan pihalle hän tajusi, että taivasta kohti lepattavat tupsukat olivat lähtöisin hänen autonsa pakoputkesta. Työkaverit katkaisivat auton kummallisen hännän, mutta kotimatkalla se kasvoi uudestaan. Kun Taina lähti ajamaan kotia kohti, ajoivat työkaverit viereiselle kaistalle ja hohottaen viittoilivat Tainan auton peräpuolta. Kotiin päästyään sisareni nyhtäisi putkesta seitsemän metriä äänenvaimentimesta irronnutta eristettä. Myös seuraava sisareni auton vika herätti hilpeyttä liikenteessä. Häntä kotipihaan seurannut ventovieras mies nousi autostaan ja antoi tuomiseksi Tainan autosta tielle tipahtaneen pakoputken. Taina oli siihen asti ollut onnellisen tietämätön pakoputken tipahtamisesta.  Minä puolestani kuulin kopsahduksen ostoksilta lähtiessäni. Oli se aika kova ääni, mutta en pohtinut sitä sen enempää. Kotipihassa näi

Huurrelyhty

Kuva
Huurteiseen kynttilälyhtyyn tarvitaan lasipurkki karkeaa suolaa vettä Näin tämän söpön lyhdyn teko-ohjeen jo aikaisemmin Sumin blogisivuilla, minne pääsee sivujeni yläreunasta kohdasta Sumin sörsselit, mutta unohdin sen silloin tehdä.  Siskoni Taina oli nähnyt samanlaisen lyhdyn jossain lehdessä ja lähetti siitä kuvan. Sillä kertaa laitoin samantien lyhdyn tekeytymään.  Idea on se, että suola kiteytyy vähitellen ja kiipeää lasia pitkin huurruttaen sen ylös asti. Kun lyhtyyn kyllästyy, suola irtoaa helposti pesemällä, ja purkin voi palauttaa alkuperäiseen käyttöönsä. Sitä en tiedä, että miten pitkään huurre pysyy jos sen vain antaa olla.  Laitoin purkin pohjalle suolaa ja sen peitoksi vettä, ja nostin purkin uunille tekeytymään. Lisälämmöksi laitoin purkin sisälle tuikkukynttilän. Kun suola oli kuivanut, oli huurretta tullut vasta vähän. Sitten laitoin vettä liikaa, ja huuhtelin vahingossa syntyneen huurteen pois. Lorotin suurimman osan vedestä pois poik