ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, Rehellisyyskö maan perii?

Rehellisyyskö maan perii?

Taina-sisareni istutti pihamaalleen lehtikuusia. Istutusta seuranneen äitimme tarkoituksena oli opettaa esimerkin avulle lapsenlapsille, että lehtikuuset kasvavat nopeasti: 
Täällä mummikin sitten kahdenkymmenen vuoden päästä satavuotiaana istuskelee lehtikuusten varjossa. 

Pikku-Pekan toteamus, ettei se olisi mahdollista, ilahdutti mummia kovin. Hän kun luuli olevansa pojan mielestä niin nuoren näköinen, että tämä epäili sadan vuoden ikää. Mummin hymy hyytyi hieman, kun Pekka vakavana jatkoi: 

Ensin sää täytät kahreksankymmentä ja sitten sää kualet.


Näytin kultaisessa, kroppaa myötäilevässä kirpputorileningissäni varsin muhkealta. 

Luulot pois

Joitakin vuosia sitten Ylä-Karjalassa kerrottiin päivän kestäneestä urastani mallina.  Lehdessä julkaistiin myös aiheeseen liittyvä valokuvani, jossa kieltämättä näytin hieman muhkealta. Jos olisin tiennyt valokuvaajan valitseman alhaalta ylöspäin -kuvakulman, olisin kiristänyt ympärilleni tiukat korsetit enimpiä pursotuksia hillitsemään.

Juttu kirvoitti monet hyväntahtoiset kielenkantimet kun saatiin kuulla, että kuvauspalkkiot menivät syömishäiriöisten klinikan tukemiseen. Muuan rouva kertoi näyttäneensä kuvaani alati laihduttavalle miniälleen todistaakseen, että lihavakin voi olla kaunis. Aikansa minua tiirailtuaan rouva totesi, etten olekaan niin lihava kuin miltä kuvassa näytän. Koska miniä ei tulisi minua koskaan näkemään, ei kuvan ja toden ero tulisi julki, ja niinpä sain pitää arvoni pullukoiden esikuvana.

Kulttuuritalon ohi kulkiessani komensin ventovierasta kolmikkoa keräämään juuri maahan rikkomansa pullot vaikkapa omiin kenkiinsä. Puuhaan osallistuneet nuoret miehet äimistyivät kädet puuskassa seisovaa päkättävää naisihmistä niin, että he alkoivat heti nöyrästi kerätä sirpaleita. Porukan naisjäsen mulkaisi minua päästä varpaisiin, ja totesi silmät oluen litkimisestä harittaen: 

Kuulehan eukko, tuommoset mekot oli muotia kaheksankytluvulla. 

Tyttö kyllä erehtyi pahemman kerran, koska mekko sattui olemaan paljon vanhempaa vuosikertaa.

Juttu julkaistu Ylä-Karjalassa 29.12.2011


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää