Koti metsänreunassa

Kun pakkanen kiristyy ja tuuli paukkaa nurkissa, on kiva asettua näpertelemään lämpimän uunin lähelle.  Kaivelin varastoistani esille huopakangasta ja heijastinkassin, jonka ostin heijastimia varten.  Ennen huoneen lämpiämistä, Missu pitää minulle seuraa vällyjen alla ja käy välillä vain istahtamassa ompelukoneen päällä.  Sillä välin kun Missukka päivysti koneen päällä, leikkasin pöllömäisiä osia kahdesta erivärisestä vihreästä huovasta ja heijastinkassista.  Huopakankaiden valikoimassani on valittavissa vain neljää väriä, kahta vihreää, punaista ja valkoista.  Ompelin heijastinakankaasta pöllölle mahan, silmät, nokan, pyrstön ja siivet, ja ompelin osat paikoilleen.  Sitten ompelin osat vastakkain. Siivet ompelin osien väliin. Vasta jälkikäteen ompelin kiinnitysnauhan pöllön nurjalle puolelle. Koska halusin nauhan peitoksi palan heijastinta, tuli sitä ommellessa pöllön silmiin vähän ylimääräisiä ompeleita.   Pienet harha-askelee

Viime viikolla ompelin siniset tähtiverhot pussilakanaksi, ja seuraavaksi vihreistä tähtiverhoista tuli suurensuuri aluslakana tai pöytäliina tai helmalakana tai sänkypeitto. Tällä hetkellä lakana on helmalakanana, mutta äkkiäkös sen paikkaa muuttaa. Missu toi lelunsakin kuvaan. Vuosia sitten ostin kirpusta neljä suurinpiirtein samankokoista puuvillaverhoa. Monena talvena ne roikkuivat ikkunoissa, mutta nyt niiden aika oli muuttua lakanaksi.  Samoin kuin pussilakanaa tehdessä jätin entiset päärmeet paikoilleen, ja ompelin verhot yhteen päältäpäin. Toiset saumat tein nurjalle puolelle, etteivät reunat vääntyile miten sattuu. En siis taittanut reunoja oikeat puolet vastakkain, koska ompeleista olisi tullut liian kovat.  Verhoista pussilakanaksi postaus tässä linkissä Toipilas-Missu esittelee tähtilakanaa

Matkalla postilaatikolle pysähdyin ihailemaan kynnetylle pellolle muodostuneita rapakoita.  Halvat on huvit! Seuraavaksi ihailuvuorossa olivat marraskuiset pilvet.  Poissa on ruska, mutta ei ole näykymissä vikaa nytkään.  Järvellä on jo ohut jääpeitto. Kauriit ovat alkaneet notkua lähistöllä. Ne kaivelevat kyntöpellolta jäljelle jääneitä heinätupsuja. Lumi laskeutui maahan päivä sen jälkeen, kun ihailin rapakoita.  Kaverini kanssa katsomme Foylen sotaa videolta. Sitä ennen oli vuorossa Lewis. Videoiden ääressä syntyy villasukkia kuin huomaamatta. Nämä neuloin kolmosen puikoilla kolmella erivärisellä seiskaveljeksellä. Varsissa on joustinneuletta vain muutama kerros alussa. Välillä vajutin vintin nallelankakokoelmaa. Tein nämäkin kolmosen puikoilla, ja sukista tuli oikein pehmoiset ja seiskaveljessukkia ohuemmat. Varsissa on vuoronperään oikeaa ja joustinneuletta. Kahdella puikoilla neuloin joustinneutta kärkikavennukseen saakka.

Puisia piparkakkuja sai jouluaskarteluhyllystä kahdeksan kappaletta eurolla.    Niistä sai näppärästi ajankohtaan sopivat korvikset, ja neljä kipaletta jäi vielä jäljellekin. Rapsuttelin ukkojen takaa irti tarrat.  Liimasin ukot vastakkain ja niiden väliin nahkasuikaleen. Liima sai kuivua painon alla.  Leikkasin ukot irti toisistaan, ja samalla lyhensin nahkapalat sopiviksi. Rinkuloita varten tein nahkaan reiät parsinneulalla, ja kiinnitin koukut paikoilleen. Lopuksi koristelin piparit kimallegeelillä. Lisää omatekoisia korviksia ja muita koruja ja myös korutelineitä löytyy tunnisteella korut. Tässä muutama korulinkki Joulukorvis Korviksia puuhelmistä ja huopapöllöistä Korviksia joka lähtöön

Taloni edellisen omistajan ompelemat lakanat olivat liian lyhyet lakanoiksi. Lisäksi ne olivat jo varsin kulahtaneet. Varastoistani ei löytynyt tuvan kahteen ikkunaan pitkiä keltaisia verhoja, jollaisia mieleni teki, joten tungin lakana värikattilaan.   Missu, joka on jo aivan toipunut leikkauksesta, auttoi parhaansa mukaan tekemään lakanoihin myttyjä. Taittelin kankaat monelle mutkalle, ja kiinnitin myttäykset langalla tiukoiksi kääreiksi.   Missu varmisti myös lakanoiden nurjat puolet.  Avustajallani on taipumus ottaa nokoset kesken homman. En siihen värjäysintooni saanut paikkakunnalta jauhemaista keltaista väriä, joten jouduin tyytymään nestemäiseen. Kokemukseni mukaan jauheilla saa kirkkaammat värit, ja lisäksi ne ovat nestemäisiä edullisempia.  Kattilassa väri näytti voimakkaammalta kuin mitä kankaista tuli. Toivoin saavani auringonkukankeltaiset verhot, mutta niistä tulikin lähinnä kananpojankeltaiset. Tässä vaiheessa olin jo paik

Melkein mitä tahansa voi kierrättää ja vieläpä monella tavalla. Tarkoitukseni oli ommella Johannan vanhojen koristetyynyjen pitsit verhoihin, joihin olen aloittanut kiinnittää tyynyjen muita pitsinpaloja. Sitten muutinkin mieleni, ja neulasin pitsit puseron kaula-aukkoon. Koska epäilin, etteivät pitsien pienet hileet kestäisi kovin monta pesua paikoillaan, jätinkin ne ompelematta. Lopulta pitsit päätyivät korviksiksi. Mytistin ohuet pitsit palloiksi, ja ompelin ne muotoonsa ihan tavallisella keltaisella langalla. Neljään palloon meni yllättävän paljon nauhaa, joten jäljelle jäi vain yksi pätkä. Tungin pallojen läpi korupiikit, ja nipistin renkaat ja koukut paikoilleen. Alempiin palloihin kiinnitin kolme keltaista helmeä. Korvikset ovat isohkosta koostaan riippumatta tosi kevyet. Pitsien pikkuruiset lasihelmet ja muut hileet taittavat valoa nätisti. Lisää omatekoisia korviksia ja muita koruja löytyy lisää tunnisteella korut. Tässä muutama korulinkki

Tämä takkiostos tuunauksineen on muutaman vuoden takaa. Muutaman euron takissa oli pari pientä puutetta. Sen hihat olivat liian lyhyet ja sisäpuolen niskasauma oli repeytynyt. Koska väri oli kiva ja viat helposti korjattavissa, ostin ohuehkon villakangastakin tyytyväisenä.  Kuvasta pisti silmään, että yksi nappi puuttuu. En ole varma, onko se puuttunut koko ajan, kenties on.  Hihat saivat jatkot äitimuorin vanhasta takista, josta oli jäljellä vain muutama suikale. Äidillä ei ole mitään mielikuvaa, mihin muu osa 1950-1960 -luvuilla muodikkaasta tekoturkistakista on joutunut. Ommeltuani jatkot paikoilleen huomasin, että toinen jatko oli vähän toista pitempi. Ei sitä huomaa, joten annoin sen olla. Kauluksessa karva oli jo ennestään. Kuva äidistä ilmeisesti uudessa takissa ja minusta valkoisessa teddytakissa on otettu Joensuussa, missä tuolloin asuimme. Koska olen syntynyt 1958, on kuvaushetkestä varsin pitkä aika.  Sillä välin kun äiti kävi muutaman tunnin päi

Ikivanha puinen juustolautanen, rikkoutuneen puisen astian pohja, kouralliset peilinsirpaleita ja posliiniastioiden muruja ja nyssäkällinen kullanvärisiä mosaiikkeja muodostivat yhdessä kaksi seinä- tai ikkunakoristetta. Päätarvikkeiden lisäksi tarvitsin liimaa, mosaiikkisakset, saumauslaastia, suojalasit, vesiliukoista väriä, lätkän laastin levittämistä varten sekä pari kippoa ja sekoituspuikkoa. Liimasin siruista molemmille pohjille rauhanmerkit. Mummin ja ukin vanha lautanen oli niin naarmuinen, ettei siitä enää ollut ruokapöytään. Puukiposta ei ollut enää jäljellä kuin pohja. Merkit sommittelin kakkaroiden nurjalle puolella.   Koska koristeiden pintojen ei tarvitse olla tasaisia, voivat mosaiikit olla eripaksuisia ja kohokuvioisia. Isomman merkin saumauslaastiin sekoitin hyppysellisen hopeakimalletta.   Saumauslaastit sävytin vesiliukoisilla nestemäisillä väreillä, joita olen käyttänyt monenmoiseen askarteluun. Saumauslaastien lisäksi ol