Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Karkkikassi

Kuva
Mainoskassit ja karkkipaperit ovat hyvä yhdistelmä. Samalla tavoin kuin muissakin karkkipaperiaskarteluissa, käytin kassiin papereista vain mieluisimmat kohdat. Silitin paperit limittäin kaksipuoleisen liimaharson avulla peitettävän kohdan päälle.  Silitysvaiheessa leivinpaperi on välttämätön, koska liima tarttuu ilman sitä salamana rautaan. Seuraavaksi siksakkasin paperit reunoistaan kankaaseen kiinni.  Kun paperit asettelee vähän päällekkäin, saa samalla ompeleella kiinnitettyä vierekkäiset paperit.  Saadakseni paperit kestämään ehjinä, peitin ne muovilla.  Muovi kelluu papereiden päällä eli ompelin sen vain reunoista kiinni kassiin. Ratkaisin laukun sivusaumoja sen verran, että sain tungettua paperipaikan muoveineen kassin sisäpuolelle. Sitten ompelin saumat takaisin kiinni. Samalla muovi ja paperit kiinnittyivät reunoistaan kassiin. Tämä veska kulkee aina käsilaukussa, ja se on jo monen vuoden käytössä vähän nuhjaantunut. Aiemman laukun papereita en peittä

Pehmoheijastimia

Kuva
Vielä riittää pimeitä iltoja, joten heijastimille on käyttöä. Heijastimia voi tehdä vaikka nahkanäytepalasista. Nahkapalan ja heijastinnauhan väliin laitoin muovia vahvikkeeksi. Muovi on pala muovipussia, jonka sisällä oli sukkikset.  Heijastinpalaset ovat aiemmin tehtyjen heijastinten jämiä.  Myös nahkapuolelle ompelin muutaman nauhan ylijäämäpalasen.  Nauha on lahjapussin kantoripa. Myös sen kiinnityskohta loistaa, koska ympäröin sen heijastavalla nauhalla.  Kukkaheijastin on peräisin vanuttuneesta virkatusta liinasta, jonka leikkelin palasiksi. Kukkasten välissä on muovia, ja heijastinpalaset ovat edelleen jämiä. Kukkasen tein vain lämpimikseni, enkä sitä viimeistellyt. Ehkä teen niitä lisää vähän huolellisemmin. Niitä voisi lähetellä vaikka ystävänpäivätervehdyksiksi. Tai jos se tulee liian pian, juhannukseksi pimeitä kelejä odottamaan.  Lisää heijastimia Batman-heijastimet Lisää heijastimia heilumaan Pullea heijastin pehmolelusta Nallukkaheijastin ja tu

Lisää astiakaapin aarteita

Kuva
Eriparikuppeja minulla piisaa. Niinpä katan aina kaikille vieraille erilaiset kupit. Etualalla poseeraavan söpöläisen, valkoisen kukkakupin, perin taloni mukana.  Sen taustalla näkyy hempeitä ruusukuppeja, joita mummini osti minulle vuosikymmeniä sitten ylioppilaslahjaksi. Kuppeihin kuuluu myös kermanekka, sokeriastia ja pullavati josta puuttuu muru. Puolet kupeista on jo sirpaleina. Vanamokippo on mummin ja ukin peruja.  Tämä uudemmman aarteen astiakaappiin löysi Taina minulle kirpputorilta. Yhteen aikaan himoitsin kermanekkoja, mutta nykyisin sorrun nekkoihin tosi harvoin ja möinkin jo muutaman kirppiksellä ( Ylimääräisistä tavaroista luopuminen  ja Kirpputoritulokset ).  Molemmat pikkunekat ovat euron kirppisostoksia.  Minulle astia on arvokas, jos se on nätti. En ole koskaan välittänyt haalia kokonaisia astiastoja.   Kestos u osikkejani ovat pilkulliset nekka ja sokerikippo, jotka olivat lapsuudenkodissani jo silloin kun olin aika pieni. K

Missu ottaa rennosti

Kuva
Kun Missu täytti vuoden, se sai Seelalta postitse onnittelukortin. Kortti täytyy varmaan kehystää ja laittaa se Missun lempipaikan seinälle.  Vähitellen kävi niin, että Missu valloitti tuvan pienen työpöydän. Siinä on mukava köllötellä, kun muurit molemmilla puolilla ovat lämpimät.  Varsinkin kylvyn ja ruuan jälkeen lämpimässä pesässä on ihanaa nukkua.  Missu käy kylvyssä suunnilleen kerran viikossa. Siten sen iho pysyy hyvänä. Välillä olemme eri mieltä siitä, onko kylpy välttämätön.  Pöydältä käsin on myös hyvä tarkkailla ympäristöä. Jos jaksaa. Usein lämpimässä Missun silmät alkavat nopeasti lurpsahdella ja se vajoaa uneen.  Sopivia koloja löytyy hyvällä mielikuvituksella mistä vaan.  Kukkien paketointipaperit rapisevat kiinnostavasti,  ja niiden alla on mukava myös ottaa torkut.  Piparipurkista tulee houkutteleva tuoksu. Missu tietää miten hyvälle pipari maistuu. Miten, sen voi lukea tästä  Missu piparihirviö . Kerran

Suojaruukusta sininen

Kuva
Joku aika sitten ostin kierrätyskeskuksesta valkoisen suojaruukun.  Siitä kuva tässä    Löytöjä kierrätyskeskuksessa . Alunperinkin jo ajattelin, että ruukku saisi pian  uuden värin.  Töpöttelin superloninpalasella ruukun siniseksi värillä, jolla olen värjännyt esimerkiksi metallia. Tarkoituksella jätin pinnan vähän laikukkaaksi.  Kuten oli tarkoituskin, ei väri tarttunut lasitettuihin yksityiskohtiin.  Purkkeja ja purnukoita löytyy lisää tunnisteella purnukat.

Kauluri sukanvarsista ja rannekkeet villapaidasta

Kuva
Joku aika sitten ompelin kaulurin isän vanhasta villapaidasta näin  Jumpperista kauluri . Paidan loput ehjät osat riittivät vielä pitkiin rannekkeisiin. Vasta tästä kuvasta huomasin, että taisin ommella toisen rannekkeen nurinpäin. Ehkä se kuitenkaan haittaa.  En tehnyt rannekkeille muuta kuin siksakkasin niiden reunat, ja ompelin palaset putkiloiksi. Niiden voi antaa olla pitkinä tai rypyttää ne sopivaan mittaan.  Kaulurin ompelin kahdesta joustinneuleisesta villasukan varresta. Sukkaosat olivat jo niin monesti parsitut, että hylkäsin ne. Varret ovat vielä hyvät, sopivan pehmoisiksi kuluneet. Ompelin varret siksakilla kiinni toisinsa, ja huolittelin kaulurin alareunan. Yläreuna oli varsien yläreuna ja valmis sellaisenaan.  Vanhoja neuleita voi hyödyntää  myös näin Neulepuserosta hame

Karkkipaperihylly

Kuva
Taina ja Heidi nikkaroivat  vuosia sitten minulle pienen hyllyn. Kun kaipasin väriä elämään, päällystin puunvärisen hyllyn karamellipapereilla. Leikkasin papereista kohdat, jotka sillä hetkellä miellyttivät silmää. Liimasin silput hyllyyn osittain päällekkäin vesiliukoisella liimalla, ja levitin liimaa myös papereiden päälle. Ne kestävät siten paremmin käytössä. Usein viimeistelen paperipinnat vesiliukoisella lakalla, mutta muistaakseni hyllyyn läiskin vain vesiliukoista liimaa monta kerrosta. Hylly oli ensin pitkään maustehyllynä. Seuraavaksi pinosin sen täytteen pokkareita. Nyt se karttahuoneessa, missä hyllyt näköjään täyttyvät hetkessä. Taustalla näkyvät lankarullien hyllyt ovat maustehyllyjä. Vaihtelen tavaroiden käyttötarkoitusta tarpeen mukaan.  Parhaiten paikoillaan pysyvät vähän nihkeät paperit kuten vaikka pihlajanmarjat ja mariannet.  Muita karkkipaperiaskarteluja  Tuolit kuin karamellit Karkkipaperipussukoita Hyllyn vasemmalla puolell

Eläinlapsukaisia

Kuva
Näin sydäntalvella on kiva kaivella esiin kesäisiä kuvia eläinlapsukaisista.  Oravalapsukaiset ovat vähän hupsuja. Jotkut niistä kesyyntyvät niin paljon, että ne seuraavat perässäni kun maleksin pihalla ja livahtavat sisälle kun silmä välttää. Monet eläimet saavat nimet. Kirppu oli niin pieni ja suloinen ja erikoisen utelias. Kun lueskelin pihan hetekalla, vahti Kirppu minua usein puusta käsin. Joskus se loikkasi puusta viereeni hetekalle ja pinkaisi samantien jatkamaan matkaansa.  Pullaressulle kävi köpelösti. Haukka oli napannut siitä kiinni, ja Pulla oli paennut kuistin alle ja kuollut sinne. Haukan käsittelystä oli jäänyt Pullan kylkeen iso reikä.  Joinakin kesinä oravalapsia vilistää joka puolella. Tämä vauveli kävi tarkistamassa kuistilla hillopurkin sisällön. Käpytikkaemolla oli kiire, kun se ruokki kahta laiskansutjakkaa poikastaan. Räkättirastaan poikaset säntäilevät sinne ja tänne, ja usein ne jäävät lopulta poseeraamaa

Tätä näpertelyä en suosittele

Kuva
Ei pidä uskoa kaikkea mitä lukee. Pitkä aika sitten luin jostain lehdestä ohjeen, jonka mukaan olisi helppoa tehdä "persoonallisia ja kauniita valokuvankehyksiä helposti."  Pohjaksi piti jutun mukaan käydä niin puu kuin kivi tai metallikin.  Helppoa tekeminen kyllä oli, mutta muuten juttu oli ankka. Tai sitten vain tein jotain väärin. Aikaisemmin en systeemiä testannut, koska en tiennyt mitä jutussa mainittu pva-liima on. Eilen sitten pistin sen hakusanaksi, ja ensimmäisessä jutussa sanottiin, että tutuin pva-liima on erikeeper. Sitähän minulla on aina, joten kävin heti toimeen.  Tästä aloitin. Päätin tehdä kuudesta metallisesta lasinalusesta magneetit. Kuviksi valitsin ottamiani luontokuvia.  Ensin pohja piti sivellä liimalla, ja asettaa kuva sen päälle ylösalaisin. Sen jälkeen liimaa piti laittaa myös toiselle puolelle ja jättää työ kuivumaan.  Ensin tarkoitukseni oli kokeilla yhdellä alustalla, mutta innoissani käsittelin samaan sys

Jumpperista kauluri

Kuva
Orava esittelee kuvassa kauluria, jonka tekemiseen meni kymmenen minuuttia korkeintaan. Enemmän aikaa meni neuleen etsimiseen. Olen kerännyt isoon vasuun neuletilkkuja seuraavaa vällyä varten. Ensin piti roudata vasu jääkylmästä vintistä huoneeseen. Sitten tietenkin rupesin tilkkuja tutkiessani suunnittelemaan muita ommeltavia juttuja.  Yhdestä aiemmin tekemästäni vällystä postaus tässä  Torkkupeittoja sukanvarsista Kirjava kauluri on pala isävainaan villapaitaa, josta oli jo joskus aikaisemmin leikattu ehjät palat talteen. Sen teki luultavasti äiti, joka ei voi vastustaa tilkkujen leikkaamista.  En yrittänytkään tehdä kaulurista ateljeetyötä. Siksakkasin reunat, ja ompelin tilkusta pötkön. Olisin tietysti voinut vaihtaa alareunan valkoisen reunan huolitteluun valkoisen langan, mutta se nyt jäi tekemättä. Eipä kaulurin reuna mihinkään takin alta näy.  Sininen kauluri on pala epäonnistunutta kirppuostosta, puuvillaista nuttua. Nuttu oli vähintään yhtä leveä kuin pit