Koti metsänreunassa

Johannalla oli kauan sitten kaulakoru, jonka keskipisteenä roikkui muovinen, aika painava riipus. Jossain vaiheessa helmet vierivät pitkin lattioita, ja riipuksen oli aika muuttaa muotoaan. Helmistä suurimman osan käytin lampunvarjostimen tuunaamiseen, ja loput ovat tainneet huveta korviksiin ja avaimenperiin.   Vaikka riipuksen pinta on oli liukas, tarttuivat kuoret siihen erikeeperillä ilman pohjan hiomista. Akryyliväreillä maalaamiani munankuoria riipukseen liimatessani ajattelin pihalla juuri kukkimistaan aloittelevia sinivuokkoja.  Askartelumaalilla sivelin riipuksen reunaosat sinisiksi, ja lakkasin pinnan decoupagelakalla. Nyt siitä puuttuu enää nahkanauha ripustamista varten.  Munankuorijuttuja löytyy lisää tunnisteella munankuoret ja koruja tunnisteella korut .

Tainan villasukkahimo taitaa vain pahentua. Tarkemmin ilmaistuna himo on kirjoneulevillasukkienneulomishimo. Monet perheenjäsenet ovat jo saanet lahjoiksi näitä ihania taideteoksia, ja nyt oli minun vuoroni. Niin ihanat ovat nämä keltapohjaiset, seiskaveljeksistä neulotut satusukat oravavineen ja kukkasineen, että minua oikein huokaisuttaa. Puhelimen kamera ei näköjään toista värejä samoin kuin tavallinen kamera.  Sukkien mallin Taina oli löytänyt netistä. Seuraava vaihe lienee se, että Taina alkaa suunnitella neulemalleja itse. Lisää villasukkia löytyy hakusanalla villasukat .

Lahjaksi saamistani punakirjavista seiskaveljeksistä tuli aika mehukkaat sukkaset. Lisäsin värikirjoa neulomalla välillä raitoja sitruunankeltaisella ja nurmikonvihreällä pirtalla. Pirtalanka on himpun verran edullisempaa kuin seiskaveljes. Laadussa en ainakaan neulontavaiheessa huomaa mitään eroa. Kummallekin langalle kolmosen puikot passaavat hyvin. Joustinneuletta neuloin alkuun, nilkkaan ja nilkasta kärkikavennukseen asti kahdella päällimmäisellä puikolla. Kantalapussa nurjalla puolen jätin joka toisen silmukan neulomatta ja oikella puolella neuloin oikeaa. Valmiiden sukkien pussi alkoi jo pullottaa uhkaavasti, mutta nyt siitä lähti maailmalle kuudet sukat ja luultavasti ainakin kaksi paria lisää löytää näinä päivinä sopivat jalat. Niinpä voin  huoletta neuloa uusia sukkia. Lisää villasukkia löytyy tunnisteella villasukat.

Näpertelin munankuorimosaiikilla lasiselle kurkkupurkille uuden pinnan. Tarkemmat ohjeet löytyvät oheiselta Ylä-Karjala -lehden sivulta, jossa juttuni julkaistiin 11.4.2019. Mosaiikkipintainen purnukka näyttää kivalta myös lyhtynä. Kynttilän voi korvata led-valoilla. Jokainen paperimassamuna on erilainen. 

Tulipas iloinen mieli, kun -ei bloggaaja lukijani- Terttu otti Sunshine Blogger Award -haasteen vastaan. Tässä Tertun valoisat vastaukset. Kiitos Terttu ja myös blogien Lankapilvi, Differend and Unique, Merjee pitäjä, jotka otitte haasteen vastaan. Alunperin haasteen lähetti minulla Hattaroita-blogin Eeva.   Tiedän että muutamat lukijani, ainakin Raija ja Anita, harkitsette osallistumista. Vastaaminen onnistuu oikein näppärästi sähköpostin kautta. Kopioin sieltä vastaukset ja kuvat ja liitän ne sellaisinaan blogiin.  Ja nyt Tertun ääni kuuluville Kysymys numero 1: Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi? Minulla ei ole omaa blogia. Koko blogiajatus tuntui minusta kummalliselta kunnes pari vuotta sitten aloin seurata serkkuni Kristiinan blogia  http://mantymaenelamaa. blogspot.com  ja sehän koukutti. Joka päivä pitää käydä katsomassa, josko olisi niitä ihania kauriita näkynyt, uusia ideoita pulpahtanut Kristiinan loputtomasta ideapankista ja kun se vieläpä jaksaa tote

Katselin usein makkarissa roikkuvia henkareitani tuunaussilmällä, mutta en saanut aikaiseksi tehdä niille mitään. Kaapissa olevilla henkareilla ei niinkään ole väliä, mutta näkyvillä olevat muoviset ripustimet eivät ole kummoinen ilo silmälle. Tietämättä ajatuksistani, oli Leila tuunaillut omia ripustimiaan tilkuilla, koruilla, nauhoilla ja muulla kierrätystilpehöörillä.  Sain siitä innostuksen, ja levittelin pöydälle krääsäkokoelman. Otin valikoimasta kuvankin, mutta en nyt sitä löydä.  Kasassa oli rikkoutuneita rihkamakoruja, nauhanpätkiä, hepenistä jääneitä pikkurusetteja, kangasvöitä, pitsejä, tilkkuja ja lasimosaiikkia. Ja tietysti vehkeet kuumaliimailuun.  Sitten rupesin leikkimään. Tippa kuumaliimaa siellä ja täällä piti kuorrutusaineet hyvin paikoillaan. Hyödynsin leningeistä jääneitä kangasvöitä, viltin ympärillä ollutta nauhaa ja lettinauhojen paloja. Koukut päällystin nauhoilla. Henkarien keskiosiin liimailin koruja, rusetteja ja mosaiikkia

Olimme lähdössä kaverini kanssa retkelle pihalle. Päivä oli kylmä mutta sininen taivas houkutteli retkeilemään.  Laitoin cappuccino-jauhetta kuppeihin ja kupit tarjottimelle - ja rulautin veden cappuccinojauhepurkkiin.  Tuli vähän liian äkäistä juotavaa seoksesta, jossa oli melkein täysi purkillinen jauhoa ja pari desiä vettä.  Johanna pani kyllä moninverroin paremmaksi.  Hän oli lähdössä parkkipaikalta, painoi avainta autonoven aukaistakseen, kuuli naksahduksen ja aukaisi oven.  Hän ei voinut ymmärtää, miten hänen siisti autonsa oli kauppareissun aikana muuttunut supersotkuiseksi. Penkit ja lattiat pursusivat hiekkaa ja roskia, ja muutenkin auto oli epäsiisti.  Miten se saattoi olla mahdollista. No ei mitenkään. Auto oli ihan vieras. Väri oli sama ja merkkikin melkein sama. Mysteeriksi jäi, miten sen ovi aukesi Johannan avaimella. Oliko se kenties auki vai mitä tapahtui.  Johanna auto löytyi sitten muutaman ruudun takaa.  Kuinka yksitoikkoista elämä ol

Hattaroita-blogin Eeva,  https://www.blogit.fi/hattaroita ,  lähetti minulle tämän kivan haasteen. Kiitos vielä Eevalle! Heti kävin miettimään vastauksia.  Kuvat eivät mitenkään liity haasteeseen. Ne vaan valikoituivat haasteen mausteiksi Joensuun mummin ja ukin kuvajäämistöistä.  Kysymys numero 1: Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi? Aloitin blogin kohta kaksi vuotta sitten kun jäin ennen aikojaan eläkkeelle. Sitä ennen en ollut ollenkaan innostunut blogi-ajatuksesta, vaikka monet kirjoittamisinnostani tienneet sitä minulle olivat usein ehdottaneet.  Sitten keksin muka itse, että blogin pitäminenhän voisi olla hauskaa puuhaa. Leila auttoi minua tekemään sivujen pohjat, ja jäin ihan heti koukkuun bloggaamiseen. Minulla on paljon murheita, mutta jo alunperin päätin pitää blogin huolivapaana alueena.  Kysymys numero 2: Mitä intohimo sinulle tarkoittaa?  Intohimoa voi tuntea melkein mitä vaan kohtaan, sekä elävää että elotonta. Kun intohimo valtaa mielen, se

Kuten aikaisemminkin olen vanhojen lehtien katsauksissa todennut, eivät lehtien aiheet juurikaan muutu vuosien mukana. Myös muoti palaa aina takaisin. Tässä vinkkejä kesäpukeutumiseen 1960-luvulta. Nyt on aika -ohjeita lehdet pursuavat nykyisinkin jokaisena vuodenaikana. Niin myös 1962. Pieni opettavainen tarina vuosikymmenten takaa.  Kovin tuttuja ovat nämä juustoherkut. Kampausmalleja kevääseen  1958 Viime viikolla ostin Dylon-värejä.  Vanhat lehdet ovat mukavan karheaa paperia, eivät sellaista kiiltävää ja liukasta kuten monet lehdet nykyisin.  Eipä hullumpaa muotia vuonna 1958. Lisää vanhoja lehtiä löytyy tunnisteella lehdet.

Muistaakseni Anita-kaverini antoi minulle 70-luvulla lahjaksi emaloidun kaulakorun, joka killui usein kaulassani nahkanauhassa. Minulla on mielikuva, että näin vuosia myöhemmin korun ainakin Heidin kaulassa. Osa kuparilevylle tehdyn norsun emaloinnista oli jossain vaiheessa lohjennut, ja koru oli joutunut tuunauspurkkiin moneksi vuodeksi. Rapsutin puukolla loputkin emalit pois, ja koristelin norsun munankuorimosaiikilla. Purkissa oli valmiina edellisistä töistä ylijääneitä värikuoria. Niille ei tarvinnut tehdä muuta kuin liimata ne paikoilleen. Ihmeen hyvin erikeeper pitää kuoret paikoillaan. Ne eivät ole ainakaan vielä irronneet mistään töistä. Norsu sai kuivua muutaman tunnin.  Viimeistelyksi lakkasin korun kimalle-decoupagelakalla. En vielä tiedä, laitanko norsun korviksen osaksi vai laitanko siihen nahkanauhan alkuperäisen mallin mukaan.  Norsuhahmot ovat kyllä kivoja, ja ne sopivat niin koruihin, kankaisiin, huonekaluihin kuin koriste-esineisiin

Vielä riitti vauvalankoja, joista aikaisemmin tein peiton ja pipon. Sukkien ja kintaiden jälkeen on jäljellä vielä pikkuruisia keriä.  Sukkiin loin 10 silmukkaa puikolleen ja kintaisiin 8. Sukkien varret ovat koko ajan joustinneuletta ja kärkikavennukseen asti myös kahdella päällimmäisellä puikolla. Huvikseni tein vahvistetut kantapäät, kun ne näyttävät kivoilta. Kärkikavennukset tein nopeammin kuin isojen ihmisten sukkiin, että pienille varpaille jää kärkiin varmasti tilaa. Kintaat neuloin koko ajan joustinta. Ne olisivat ehkä voineet olla vähän pitemmät, mutta jospa nuo pysyvät hihojen päällä paikoillaan. Lisää neuleita löytyy tunnisteella neuleet.  Pipoille, kintaille ja sukille on myös omat hakusanansa; kintaat, villasukat, pipot. 

Eilen tuli sellainen tunne, että nyt on aika lopettaa langanostolakko. Rehellisesti sanoen se rakoili jo aika paljon mutta eipä tuo harmita. Langat eivät koskaan jää käyttämättä.  Lankahyllylle suunnistaessa nämä ihanat keltaiset ruusut kurottivat minua kohti. Aamiaispöydässä mautkin tuntuivat tavallista paremmilta, kun sai syödessä tuijotella kukkakimppua. Lankahulluus on kai sukuvika. Kun soitin Tainalle kuulumisia, oli Taina neulomassa kirjoneuleusukkia. Terttu-serkkuni laittoi viestin olevansa menossa rikkomaan lankojen ostolakkoa. Minä olin viestin tullessa jo omani rikkonut.  Entiset siemenet odottavat vieläkin istuttamista, mutta silti ostin lisää siemeniä. Mielikuva pikkutaimista polttelee jo. Silmiin osuivat myös värijauheet kankaiden värjäämistä varten. Ajatus värjäämisestä syyhyttää jo sormia, mutta kaikkea ei voi tehdä kerralla. Ovatpahan värit valmiina, kun vastustamaton innostus iskee.