Koti metsänreunassa

Ostin joskus kirpusta parilla eurolla valkoisen helmalakanan. Nyt kaivoin sen esiin yläkaapista, värjäsin sen batiikkisysteemillä ja laitoin  sänkypeitoksi.  Värjään aina teräskattilassa puuhellalla, vaikka ohjeen mukaan värjäyksen voisi tehdä pyykkikoneessakin.  Vasta lakanaa huuhdellessani satuin vilkaisemaan sen pesuohjetta, jossa lukee kankaassa olevan 50 % puuvillaa ja saman verran polyesteriä. Ohjeen mukaan polyesteriä ei voi värjätä mutta kuten kuvasta näkyy, väri tarttui ihan hyvin. En tiedä miten olisi käynyt pelkälle polyesterkankaalle. Jos joku innostuu värjäämään, kannattaa lukaista ohjeet paketin mukana tulevasta läpyskästä. Tätä vapaamuotoista ohjetta noudatin nyt. Sekoita värijauhe litraan kiehuvaa vettä ja kaada se kattilaan, jossa on 7-10 litraa kylmää vettä. Lisää 200 grammaa suolaa. Keittokirjan taulukon mukaan 200 grammaa suolaa on vähän vajaa 2 desiä. Kuumenna vesi 80-90 asteiseksi. No ei se ehkä ihan ehtinyt käydä kiehumaan. Hämmennä keitosta ko

Keväällä joskus ostin kirpusta ohuehkon puuvillaisen ruusuhameen, jonka kangas näytti alunperin jo vähän tyynyliinakankaalta. Tässä linkissä hame ostohetkellä  Kirppukierroksia . Taisin käyttää hametta kesällä pari-kolme kertaa, ja aina se sai aikaan tyynymäisen olon. Ehkä se johtui siitä, että hame oli himpun verran pimakka vyötäröltä ja sen kellohelma jäi omituisesti pököttämään. Viistoon leikatuista paloista tuli väkisin aika monta tilkkua, kun vetäisin kankaasta lankasuorat kappaleet tyynyihin sopiviksi. Siniruusuisille tilkuille on käyttöä myöhemmin. Apulaiseni Missu nuuhki sekä ruusukankaat että sisuspusseiksi päätyneen kulahtaneen tyynyliinan. Niitä näköjään piisaa yhteen jos toiseenkin ompelukseen.  Missun takana osittain näkyvä kori on lampunvarjostin, jonka päällystin paperinarulla.  Kehikoista voi tuunata koreja vaikka näin  Koreja lampunkehikoista Apulaiseni olisi halunnut istua koneen päällä. Kun se ei käynyt päinsä, se asettui oleskelemaan k

Kun Johanna ja Bayowa tulivat syyslomalle, mikä olisikaan ollut parempi paikka retkeillä kuin syksyinen suo. Sinne siis, eväät mukaan ja punaiset hatut päähän. Vaikka metsästäjiä ei arkena maastossa pahemmin liikukaan, punainen hattu antaa metsästysaikoina turvallisuuden tunnetta.  Huopahattu ei yllä korville, joten kietaisin hatun lisäksi huivin päähän.   Menomatkalla tietämme ohjasivat pyyt  ja akkateeret. Yhden koppelon näimme lennossa juuri kun olimme nousseet autosta.  Karpalotilanne näytti lupaavalta.  Aluksi pistelimme poskeen päivän vitamiiniannokset.  Kotiin saimme tuomisia melkein kolme litraa. Kuka ei ole koskaan ollut karpalossa, voi ihmetellä muutaman litran aikaansaamaa riemua. Tässä selitys. Jokainen marja pitää noukkia erikseen, ja usein karpalot ovat melkein kokonaan piilossa sammaleen sisällä. Noukkimista varten on könyttävä märällä, kylmällä ja upottavalla suolla, josta on päästävä ylös omin avuin. Suon heiveröisistä puista ku

Vähän aikaa taaksepäin ostin parilla eurolla kirpusta kirjatuen, jonka tukiosaan kaipasin lisää väriä. Kaivoin taas esille kalkkimaalipurkkini, joita on jo peräti neljä kipaletta, ja sekoittelin maaleja keskenään.  Olen kokeillut kalkkimaalia monenlaisiin pintoihin. Maali tosiaan tarttuu vaikka minkä päälle. Sen kestävyydestä en vielä osaa sanoa, koska kokeilu on kestänyt niin vähän aikaa. Kalkkimaali on miellyttävä aine hajuttomuutensa ja nopean kuivumisensa ansiosta. Kalkkimaalilla käsitelty pinta jää mukavan karheaksi. Myös kirjatuen lakkapintaan maali kiinnittyi hyvin.  Töpöttelin maalia akryyliväripensselillä paksulti, ja laitoin värejä liikkeelle puhaltamalla. Meinasi henki loppua kesken, mutta sain kuin sainkin pieniä puroja aikaan. Föönillä olisin varmaan saanut maalit tehokkaammin liikkeelle, mutta halusin kokeilla puhaltamista. Seuraavalla kerralla taidan kyllä ottaa apuhönkäykset eli föönin käyttöön. Kun maali oli kuivunut, lisäilin tipluja sinne tä

Vaihtelen usein verhoja ja sohvien ja sänkyjen päällisiä. Harvoin ostan kankaita ja jos ostan, niin nekin kirpusta muutamalla eurolla. Vaihdan kankaiden paikkoja, koska eri huoneessa ne näyttävät erilaisilta, ja tuunailen vanhoja. Joskus saan sukulaisilta heille joutavia kankaita.   Kesäinen kangas olkkarin sohvalla sai väistyä sitä paksumpaa kangasta olevan patjapussin alta. Eilen sohva näytti vielä tältä  Soffasta päivänkakkaraketo . Löysin turkoosin patjapussin ratkottuna jo vuosia sitten äitimuorin vintistä. Sen täytyy olla aika vanha, koska sen reunoja oli huolitellut polkukoneella Anni-mummini. Mummin kuolemasta on jo yli 30 vuotta, ja pussi on varmasti ollut alkuperäisessä käytössään niin kauan kuin mahdollista. Patjapusseilla on taipumus kitistyä, ja niin varmaan on käynyt tällekin pussukalle. Muuten kangas on melkein kuin uusi. Kerran kangas oli sellaisenaan kesäjuhlissa pöytäliinana, mutta sohvakäyttöön sipistelin sen rispaantuneita reunoja.  Sohvalla olevan

Olin joskus repäissyt ET-lehdestä, tarkemmin sanoen numerosta 18/2017, talteen rasian taitteluohjeen. Ohjeen mukana sai muutaman väripaperin, joilla taittelua saattoi harjoitella. En ole tainnut taitella ikinä mitään muuta kuin juuri samanlaisia rasioita, tosin näitä pikkuruisia rasioita suurempia. Niitä taittelin vanhojen kalenterien sivuista. Yritin muistella, mihin olen vanhat rasiat pistänyt, mutta en nyt muista. Luultavasti ne ovat täynnä askartelutarvikkeita tai jotain.  Olen joskus silmäillyt muitakin ohjeita, mutta ne näyttävät liian vaivalloisilta. Rasian tekeminen on sopivan simppeliä.  Näihin rasioihin ei kovin isoja varastoja voi jemmata. Ehkä ne olisivat sopivan kokoisia eväsrusinoille tai salmiakeille. 

Kummi-tätini Tyynen kaktus kukkii näin komeasti. Jos joku sattuisi tietämään kaktukselle nimen, niin se olisi kiva kuulla. Kukka on yönprinsessan kukkaa pienempi mutta joulukaktuksen kukkaa paljon suurempi.   Kaktus on vanha ja kukkii joka vuosi. Viime vuonna se teki peräti 42 kukkaa.  Menneenä kesänä Terttu-serkkuni tipautti kaktuksen parvekkeen lattialle, missä kasvi kesät lomailee, jolloin ruukku hajosi ja mullat levisivät lattialle. Terttu nosti kaktuksen  väliaika-asumukseen sankkoon, ja istutti sen syksyllä uuteen ruukkuun ja vaihtoi sen mullat.  Ilmeisesti tuo erikoinen hoitokeino oli kaktukselle mieluisa, koska vähän ajan päästä se alkoi työntää nuppuja minkä ehti.  Joulukaktukseni ei ymmärrä olevansa joulukukka. Se kukkii aina milloin sitä sattuu huvittamaan. Kesän se asui amppelissa kuistilla. Kun kuistilla alkoi olla viileää, toin kukan amppeleineen päivineen olkkariin. Nyt siinä on parikymmentä avonaista kukkaa ja muutama pieni nuppu. Enke

Ruskea pitsivillatakki oli ensin minun, sitten Tainan ja nyt taas minun. Se oli euron kirppuostos, joka jäi käyttämättä. Nuttu oli ihan soma vaikka mustan paidan päällä, mutta joku siinä ärsytti, ja se jäi viereksimään hyllylle. Ärsyke oli ruskea, etuosaa kiertävä pitsinauha, joka näytti olevan väärässä paikassa. Eivät auttaneet edes pitsiin liimatut kimaltavat helmet.  Kun Taina palautti neuleen käyttämättömänä, ratkaisin pitsin muuhun käyttöön. Villatakki on kivempi ilman ylimääräisiä koristuksia, mutta en ole vieläkään sitä päälleni vetäissyt. Olkoon nyt vähän aikaa näytillä naulakossa harkinnassa.  Enemmän tai vähemmän tuunattuja yläosia löytyy tunnisteella puserot. Tässä jokunen linkki Paita kuristi kurkkua Superhelppo kaula-aukon tuunaus Hihojen tuunaus

Syksyinen suo on ihana retkipaikka. Muutama päivä sitten houkuttelimme kaverini kanssa Tainan mukaan pikkuretkelle, joka venyikin kolmepuolituntiseksi.  Välillä istahdimme kaatuneelle puunrungolle popsimaan eväitä, tiirailimme joutsenia, poimimme karpaloita ja otimme valokuvia.  Osa tämän postauksen kuvista on kaverini ottamia.  Suon reunamilla näkyi ensin vain muutamia karpaloita siellä täällä, ja rupesin napsimaan niitä suuhuni. Huvikseni laskin marjoja sitä mukaa, kun niitä söin. Kun olin numerossa 58, tulin siihen tulokseen, että viisainta oli ruveta keräämään marjoja pussiin.  Pikkuruisten marjojen löytäminen punaisilta mättäiltä oli välillä tosi vaikeaa.  Kaverini näppärien sormien ansiosta tuomisia oli kuitenkin toista litraa.  Suon heinämättäissä on kaikkia värejä mitä toivoa voi.  Kun aurinko meni pilven taakse, muuttuivat suon värit salaperäisemmiksi kuin miltä ne kirkkaassa auringonvalossa näyttivät. Suon keskellä olisi