Retki taianomaiselle suolle
Top5 lempituoksuihini kuuluu suon tuoksu. Eilen suolta puuttuivat tuoksua voimistavat suopursut, mutta viehättävä salaperäisyys siellä oli edelleen nuuhkittavissa.
Kävimme kaverini kanssa retkellä suurella suolla, jonka keskialueille ei tehnyt mieli mennä.
Mitä kauemmaksi reunoista menimme, sen enemmän siellä oli vetisiä silmäkkeitä.
Puusto oli vaivaista mutta somaa.
Kävyt olivat kooltaan samassa suhteessa puiden kanssa.
Joka puolella meitä ympäröivät toinen toistaan kauniimmat värit.
Suolla oli niin upottavaa ja märkää, että saappaat juuttuivat hetkessä kiinni maahan. Kuului mukava litinä, kun kiskoin koipiani irti pehmeistä kuoperoista.
Olimme juuri nousseet autosta, kun suolta kuului ryskettä.
Hirven tuoreet jäljet menivät suon poikki.
Muutama karpalo kurkki matalalta maasta.
Nämä karpalot kaverini keräsi minulle päivää aikaisemmin.
Olen popsinut noita terveyspommeja sellaisenaan, vaikka ne vähän kipristävätkin kieltä. Muutaman lusikallisen sekoitin jäätelön kanssa.
Istahdimme syömään eväitä suurinpiirtein kuivalle mättäälle, ja seurasimme samalla suon yllä päivystävää korppia.
Koska keskityin paluumatkalla kuvaamaan, ja vieläpä pulisin koko ajan mahdollisia karhuja peloitellakseni, en huomannut auton viereen parkkeerannutta metsoa. No pöh! Joka retkellä toivon näkeväni metson, ja nyt kun se näyttäytyi kahdesti, katsoin jonnekin ihan muualle.
Retkikuvia löytyy tunnisteella retket.
Tässä muutama linkki
