Suo vetää puoleensa

Syksyinen suo on ihana retkipaikka. Muutama päivä sitten houkuttelimme kaverini kanssa Tainan mukaan pikkuretkelle, joka venyikin kolmepuolituntiseksi. 

Välillä istahdimme kaatuneelle puunrungolle popsimaan eväitä, tiirailimme joutsenia, poimimme karpaloita ja otimme valokuvia. 

Osa tämän postauksen kuvista on kaverini ottamia. 



Suon reunamilla näkyi ensin vain muutamia karpaloita siellä täällä, ja rupesin napsimaan niitä suuhuni. Huvikseni laskin marjoja sitä mukaa, kun niitä söin. Kun olin numerossa 58, tulin siihen tulokseen, että viisainta oli ruveta keräämään marjoja pussiin. 


Pikkuruisten marjojen löytäminen punaisilta mättäiltä oli välillä tosi vaikeaa. 


Kaverini näppärien sormien ansiosta tuomisia oli kuitenkin toista litraa. 


Suon heinämättäissä on kaikkia värejä mitä toivoa voi. 


Kun aurinko meni pilven taakse, muuttuivat suon värit salaperäisemmiksi kuin miltä ne kirkkaassa auringonvalossa näyttivät.


Suon keskellä olisi voinut vaikka pulahtaa veteen. Pysyttelimme kuitenkin poissa silmäkkeistä. 


Muutama metri suon reunasta metsään päin kasvoi söpöjä naavaisia puita.


Vanhan puron reunoilla oli majavan kaatamia puita ja eläinten kaivamia syviä onkaloita. 


Mitään elämää emme onkaloissa nähneet.


Pahkat ovat luonnonmukaisina komeampia kuin ihmisen käsittelelyn jälkeen. 


Suloisia pikareita kurkisteli kuivien heinien keskeltä. 


Edellisen suoretken kuvia tässä linkissä



Muita retkijuttuja löytyy lisää tunnisteella retket.

Tässä linkit muutamille retkille


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Joulu sairaalassa