Koti metsänreunassa

Toukokuinen mehulinkohankinta oli hyvä ostos. Joka-aamuiseen vihermehulasilliseen jäi helposti koukkuun. Muutaman kerran olen joutunut lorauttamaan mehun sekaan hunajaa peittämään kitkerää makua, mutta melkein aina kasviksista ja hedelmistä puristetut mehut ovat tosi maukkaita.  Kesä on ihanteellista vihermehuaikaa, kun luomutarvikkeita kasvaa nurkalla. Melkein joka aamu laitan muiden ainesten joukkoon jotain pihalta; nokkosta, horsmaa, voikukkaa tai poimulehteä. Pitäisi vähitellen opetella käyttämään mehuissa muitakin villivihanneksia.  Teetä varten kerään pihalta myös vadelman,- metsämansikan- ja mustikanlehtiä. Vastapuristetut vihermehut ovat sekä maukkaita että terveellisiä ja myös kauniita. Tässä omituisen vinossa kuvassa olevaan lasilliseen mehua puristin kourallisen nokkosta, kaksi porkkanaa ja mehukkaan omenan. Mehu oli tuhtia ja raikasta. Vihreään mehuun puristin ensin reilusti nokkosta ja horsmaa ja niiden perään palan kesäkurpitsaa, omenan, parsakaalin k

Tiinan ja Pekan pihalla kasvaa liian paljon raparperiä.  Aikaisemmin toin liikatuotantoa mehua varten. Mehua tein näin  Raparperimehua . Nyt toin jättisuuria varsia lehtineen lankojen värjäystä varten.  Raparperi pureuttaa itse itsensä, joten soppaan ei tarvittu sen lisäksi muuta kuin vettä.  Laitoin varsia ja lehtiä muhimaan sadeveteen puuhellalle, missä ne saivat kiehua pitkään. Kun kattilassa oli enää löllöjä varsien ja lehtien jämiä, rupesin niitä siivilöimään. Siitäpä tulikin sotkua.  Minulla on vain pienehkö metallinen siivilä, joten aloin valuttaa kuumia, painavia ja liukkaita keittojätöksiä muovisiivilän kautta toiseen kattilaan. Siivilä meni painon alla lötkyksi ja luiskahti kattilaan. Suuri määrä epämääräistä keitosta kimposi siivilästä ties minne. Eikä kerta riittänyt, vaan sama tapahtui kolme kertaa.  Lopulta sain vedestä suurimman osan mönjästä pois, ja laitoin märät vyyhdit kattilaan. Toinen vyyhti oli seiskaveljestä ja toinen lahjaksi saamaani

Leila jätti teepaketin kylkiäisenä tulleen kauppakassin tuunattavakseni. Teepaketin kuvalla koristeltu kassi irvisteli reunoista mutta muutoin kassi oli ehjä. Siksakkasin kassiin monta kukkasta, jotka leikkasin irti haalistuneista verhoista.  Samoista verhoista tein paikan tyynyliinaan näin  Tyynyliinaan kukkapaikka . Pellavanväriseen kassiin vähän kulahtaneet kukat sopivat oikein somasti. Saumat vahvistin ensin siksakilla, ja sen jälkeen ompelin sekä kassin sivusaumoihin että pohjaan pitsikaitaleet. Pitsi on peräisin ikivanhasta paitapuserostani.  Sangat kassi sai äitini jerseyhousujen vyöstä. Luulin vyön kadonneen, mutta se pilkistikin esiin nauhalaatikostani. Jerseyhousuista ompelin joku aika sitten sortsit ja tyynyn näin 1960-luvun pitkiksistä tyyny ja sortsit . Tuunattuja kasseja ja laukkuja löytyy tunnisteella laukut.  Myös tässä joku malli Karkkikassi Pitsiveskoja Lääkelaukut käsiveskoiksi

Joku aika sitten ostin kirpusta vitosella liian ison mekon, koska ihastuin sen kankaaseen. Kankaan takia olisin luultavasti ostanut mekon, vaikka olisin sitä sovittanutkin. Tässä postauksessa mekko vielä kokonaisena  Kirpusta mekkoja ja kiva paita . Mekko ei istunut päälleni ei sitten mitenkään. Ilman vyötä mekko näytti lähinnä kirjavalta säkiltä. Kun laitoin vyön vyötärölle, liika kangas asettui juuri takapuoleni yläpuolelle ja teki siitä varsin muhkean. Kun kiristin vyön ylemmäksi, näytin lähinnä kirjvalta pallolta. Siispä niksnaks, mekko kahteen osaan. Yläosa on vielä hyödyntämättä, mutta alaosasta tuli pitkä hame. Sen vyötärölle ompelin kujat kahdelle kuminauhalle. Helmaan ompelin siksakilla melkein kaikki ohuet pitsini, joista suurin osa oli peräisin viskaukseen joutuneista vaatteista. Loput olivat tuttavien ompelusten ylijäämäpaloja.  Helma oli jo valmiiksi leikattu epäsymmetriseksi, ja erikokoiset pitsit korostavat helman yksityiskohtia entisestään

Kotini kolmesta vintistä pienin valikoitui lastenlasten suosikiksi. Lapset ovat nimenneet vintin mummin pesäksi.  Voi olla että lupa piirrellä vintin seiniin ja kattoon lisää sen suosiota. Olen kyllä muistuttanut lapsia, että vain mummin vintin seiniin saa piirtää ja kirjoittaa. Lasten piirustusten seassa näkyy myös isompien ihmisten piirustuksia, myös minun.  Aika monesti vintistä kuuluu kolinaa, kun aikuiset iskevät päänsä matalaan ovenkamanaan.  Oveen kiinnitetään kulloinkin tarvittava kyltti.  Eilen ompelin vinttiin uudet verhot vanhasta pyöreästä pöytäliinasta ja tyynyn sisuspussista.    Pyöreä liina josta puuttui keskeltä iso pala, ei mitenkään riittänyt verhoiksi. Keltavalkoiraitaiseen verhoon ompelin paloja liinasta, niin se ei näyttänyt ihan orvolta liinaverhojen keskellä. Toiseen liinaverhoon puolestaan piti laittaa jatko raitakankasta. Tästä kuvasta selviää syy liinassa olleeseen reikään. Tarvitsin monta vuotta sitten esity

Vuoden 1959 Kotiliedestä sattui silmääni juttu muodikkaista metallihyllyistä.  Hylly näytti kovin tutulta. Minun samanlainen hyllyni on peräisin Terttu-mummini kioskista. Se on edelleen oikein hyvä lehtiteline.  Jemmaan lahjoiksi saamiani lehtiä telineeseen, mistä yövieraat voivat poimia mieleistään lukemista. Aikaisemmin teline oli vintissä, mutta vierashuoneen ovessa se on kätevämpi.  Vintissä on niin paljon 1960-luvun lehtiä, että niistä sopi telineeseen vain osa. Niinpä pinosin kaikki lehdet lattialle, mistä niitä on kiva valikoida mieluinen ja kömpiä sitä patjalle lukemaan. Vintissä on ihan oma tunnelmansa, ja usein siellä köllötellessä alkaa uni painaa silmiä. Pitääkin ottaa pienimmästä vintistä kuva blogiin. Myös pienempi vihreä teline on mummin kioskin peruja. Tällä hetkellä jemmaan siinä kirjoista irroittamiani kansia, jotka odottavat käsittelyä.    Vanhat kannet ovat niin kauniita, että tuunausta odotellessa kannet ovat karttahuoneen kaunistu

Nämä monta vuotta sitten mainoskasseista tuunaamani ostoskassit olivat jo jokseenkin kärsineen näköisiä. Ihmeen kauan lahjapaperi,- lautasliina,- kiiltokuva- ja karkkipaperipaikat kestivät paikoillaan pelkän liimakankaan ja decoupagelakan avulla.  Alunperin silitin kuvat kasseihin kaksipuoleisen liimakankaan avulla, ja lakkasin kuvat päältä decoupagelakalla. Nyt oli aika kiinnittää kuvat paremmin ompelemalla. Lahjapaperi oli jo vähän halkeillutkin, mutta korjasin sitä silti. Kestäähän se taas vähän aikaa. Siksakkasin kuvat ympäriinsä, koska ne irvistelivät muutamista kohdista. Liimakankaat näkyvät vähän rumasti. En tiedä miksi olen ne noin paljon kuvia isommiksi leikannut. Ehkä ne kestävät pitempään paikoillaan, jos liimapintaa on kuvia enemmän. Enkelikuvat ovat kiiltokuvia, ja kettukarkkiraitaa olen näköjään koristellut joillakin muilla karkkipaperisipruilla, ehkä Fazerin suklaakarkkipapereiden raidoilla. Karkkipussioravaa ja sen ruokia ympäröi lautasl