Vinttiromantiikkaa
Kotini kolmesta vintistä pienin valikoitui lastenlasten suosikiksi. Lapset ovat nimenneet vintin mummin pesäksi.
Voi olla että lupa piirrellä vintin seiniin ja kattoon lisää sen suosiota. Olen kyllä muistuttanut lapsia, että vain mummin vintin seiniin saa piirtää ja kirjoittaa. Lasten piirustusten seassa näkyy myös isompien ihmisten piirustuksia, myös minun.
Aika monesti vintistä kuuluu kolinaa, kun aikuiset iskevät päänsä matalaan ovenkamanaan.
Oveen kiinnitetään kulloinkin tarvittava kyltti.
Eilen ompelin vinttiin uudet verhot vanhasta pyöreästä pöytäliinasta ja tyynyn sisuspussista. Pyöreä liina josta puuttui keskeltä iso pala, ei mitenkään riittänyt verhoiksi. Keltavalkoiraitaiseen verhoon ompelin paloja liinasta, niin se ei näyttänyt ihan orvolta liinaverhojen keskellä. Toiseen liinaverhoon puolestaan piti laittaa jatko raitakankasta.
Tästä kuvasta selviää syy liinassa olleeseen reikään. Tarvitsin monta vuotta sitten esitykseen hameen, jonka helmat pyörähtäisivät nätisti. Niinpä leikkasin pöytäliinaan reiän, ompelin siihen kuminauhakujan ja vetäisin hameen ylleni. Kiireessä reikä ei saattunut ihan keskelle, mutta ei sitä tanssintuiskeessa huomannut.
Liina taisi olla Heidin joskus itselleen kirpusta ostama, joten moneen käyttöön on siitä käsintehdystä liinasta ollut.
Kuva oli jutun yhteydessä Ylä-Karjalassa, mutta en ole merkinnyt juttuun päivämäärää. Kauan siitä kuitenkin on.
Verhoista tuli just hyvät vinttiin. En vaan ymmärrä, miten onnistuin ompelemaan keskimmäisen palan alareunan aaltomaiseksi. Mutta ei sitä huomaa ja jos huomaa niin ei haittaa.
Nukuin viime yön vintissä. Lattiapetiltä on mukava katsella pihalle.
Pinosin vanhat lehdet sängynpäätyyn hyllyyn.
Hyllyssä on luettavaa myös sarjakuvien ystäville.
