Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Puolukassa

Kuva
Vaikka en pystykään poimimaan kuin muutaman marjan kerrallaan, lähden mielelläni puolukkaan. Tärkeintä on laittaa hyvät eväät. Mukaan pitää ottaa sekä suolaista että makeaa purtavaa  ja kuumaa ja kylmää juotavaa. Eväät maistuvat retkellä aina, vaikka lähtiessä olisi syönyt mahan täyteen. Kun muut ahkerasti poimivat puolukoita, minä nuuhkin syksyn tuoksuja ja kuuntelen hiljaisuutta. Viime kerralla noukin peräti poimurillisen marjoja, ja aika monta kourallista pistin suoraan suuhuni.  Tähän piti laittaa kuva pelleillä kuivumassa olleista marjoista, mutta olin vahingossa pyyhkinyt sen kamerasta pois ennen koneelle siirtämistä. Fiksua! Joskus olen liian nopea. Nyt puolukat ovat survoksena odottamassa popsijoita. Survimen kanssa painiminen on turhan raskasta, joten teen survoksen sauvasekoittimella. Siinä ei nokka kauaa tuhise, kun sankollinen puolukoita on soseena. Sosetta räiskyy yleensä pitkin seiniä, mutta se on pieni paha soseen nopean valmistumisen rinnalla. 

Lääkekaappi ompelutarvikkeille

Kuva
Kun olin saanut perintölääkekaapin ( Lääkekaapista teekaappi ) uuteen kuosiin, menin sitten ostamaan kirpusta uuden.   Se rojotti työhuoneen nurkassa monta kuukautta, mutta ne sekin on seinällä. Olen jo vaikka mitä huonekaluja päällystänyt kankailla, ja samalla systeemillä pinnoitin kaapinkin.  Ensimmäiseksi pyysin kaveriani irrottamaan ovesta lukon. Se oli sellainen tylsä abloylukko, josta puuttui avain.  Liimasin erikeeperillä oveen kankaan, joka ensin oli valkoinen tyynyliina. Värjäyskokeilujen jälkeen se oli keltainen tyynyliina, jossa oli omituinen kuvio. Piirsin kuvion päälle pensselillä jonkun, en tiedä  minkä, kuvion. Kai siitä piti tulla aurinko, mutta se meni vähän pieleen.  Voi käydä niin, että aurinko peittyy vielä jonkun värin alle, mutta olkoon nyt vähän aikaa noin.  Toiselle puolen tyynyliinaa piirsin toisen auringon, mutta siitä tuli vielä omituisempi. Katsotaan nyt, mikä sen kohtalo tulee olemaan.  Värit silitin paikoilleen siten, että kangas oli leivinpape

Pesuohjelaput pussukoiksi

Kuva
Leikkaan melkein kaikista vaatteista pesulaput pois nahkaa kutittamasta. Ennen  pistin ne tietenkin roskiin, mutta enää en voi. Niistä kun saa kivoja pussukoita. Siis enhän minä yhtään pussukkaa enää tarvitsisi, kuten voit lukea vaikkapa tästä  muovipusseista pikkunyssäköitä  tai tästä  karkkipaperipussukoita . Pesulapuista saa pussukoita samalla  systeemillä kuin karkkipapereistakin vaikkapa näin. Silitä laput kevyesti kaksipuoleiseen liimakankaaseen, jonka toisella puolella on vuorikangasta valmiina. Laput tarttuvat samalla silityksellä aluskankaaseen.  Vuorikankaina käytin palan vanhaa liinaa ja huivia. Laitoin sinne tänne lappujen väliin pitsien ja nauhojen jämiä. Tuli ne hyödynnettyä samalla. Seassa taitaa olla joku lahon pyyhkeen nimikointikin.  Muista käyttää leivinpaperia kun silität. Liima tarttuu ilman välipaperia salamana silitysrautaan ja silitysaluseen.  Jos unohdat leivinpaperin tai muuten onnistut sotkemaan raudan, liimat lähtevät raudasta ihmesienellä. En to

Sumussa

Kuva
Salaperäinen sumu muuttaa tutut näkymät ihan kummallisiksi. Silmien siristely ei auta,  sillä silmät eivät näe sitä mitä tavallisesti. Äänet korostuvat,  ja värit jotka näkyvät, kirkastuvat. Utuisessa maisemassa tekee mieli olla hiljaa. Aivan kuin maailma vielä nukkuisi. 

Missulle lamppu

Kuva
Otsikko on vähän harhaanjohtava sikäli, että Missu ei luultavasti tarvitse lamppua. Kuten arvata saattaa, lamppu sai nimensä kissamaisesta kankaasta, jolla lampunjalan päällystin.  Kangas oli ensin Heidi-vauvan pusero. Sitten se siirtyi Johanna-vauvalle ja aikanaan Leila-vauvalle. Miten ihmeessä pusero niin kauan kestikin.  Lasten jälkeen pusero oli montakymmentä vuotta nukenvaatteissa, ja yhä se vaan oli melkein ehjä.  Pari viikkoa sitten ompelin siitä Missulle paidan. Vasta kun rupesin paitaa rimpuilevalle Missulle kokeilemaan huomasin, että kangas oli nepparilistan kohdalta laho. En viitsinyt enää ruveta paitaa paikkaamaan, vaan leikkelin kankaan ehjät osat talteen.  Lamppuinnostuksen iskiessä juolahti kissakangas mieleen, ja tässä sitä nyt ollaan, kissalampun onnellisena omistajana.  Samalla kun spreijasin kukkalampun (Katso  Pöytälamppu kukkii ) varjostimen pinkiksi, tein saman myös aivan uudelle valkoiselle varjostimelle. Meillä näpertely on sukuvika, ja löysin isävainaa

Linturetkellä

Kuva
Vaikka linnut syksyllä ovatkin menossa eri suuntaan kuin keväällä, ovat retket nyt vähintään yhtä kivoja kuin huhti-toukokuussa.  Aloitimme kaverini kanssa syksyn lintuilun myöhässä, mutta onnistuimme silti näkemään ihan huippujuttuja.  Ensimmäisenä satuimme pellolle, jossa kymmeniä valkoposkihanhia  nautiskeli aamuauringosta. Tavallisesti täällä näkee metsähanhia, joten valkoposket olivat kiinnostava näky.  Muutaman kilometrin päässä oli odottamassa ihana yllätys.  Valtavan suuri joutsenparvi lekotteli pellolle syntyneessä lammikossa je keräsi voimia pian alkavaa muuttomatkaa varten. Joutsenten vilkas keskustelu oli suloista musiikkia ja mannaa sielulle. Postaus kevään linturetkestä  Linturetkellä ja lintujuttuja myös tunnisteella linnut ja retkiä hakusanalla retket.

Hulluna villasukkiin ja äänikirjoihin

Kuva
Kuljen kesät-talvet villasukissa. Mitä kirjavammat sukat, sen paremmat. Kesällä suosikkikenkäni ovat varvastossut, ja niiden kanssa villasukkia on vähän hankala pitää. Eivätkä ne oikein sovi avokkaidenkaan kanssa. Mutta muuten kuorrutan varpaat villasukilla.  Neulon sukkia telkkaria katsoessa. Niitä syntyy myös äänikirjoja kuunnellessa. Jos kuka ei ole vielä kuunnellut äänikirjoja, niin nyt olisi sopiva aika kokeilla.  Suosikkiäänikirjojani ovat Agatha Christien dekkarit, Komisario Palmun erehdys ja seikkailukirjat. Kuuntelen myös satuja, Sherlock Holmesin tarinoita, suomalaisia klassikoita ja mitä kiinnostavia äänikirjoja nyt sattuu kirjastossa olemaan. Lars Svedberg ja Jarmo Heikkinen ovat parhaita lukijoita ikinä. Jos lukijan ääni tai lukutapa ei miellytä, menee koko kirja pilalle. Silloin jätänkin levyn kesken.  Jos lukee, on vaikea neuloa. Jompikumpi homma häiriintyy väistämättä. Siksi äänikirjat ovat niin erinomaisia. Niitä kuunnellessa voi yhdistää käsityöt tai muun näper

Pöytälamppu kukkii

Kuva
Haalin näköjään lamppuja ympärilleni. Kohta loppuvat pöydät kesken, mutta onneksi lamppuja voi laittaa myös lattialle ja tuoleille. Ja kaappiin odottamaan käyttövuoroa.  Uusin pöytälamppu on kahden eri lampun yhdistelmä. Talon perintönä sain rikkinäisen pöytälampun, jonka jalka oli lakattu puupallo.  Nyhdin katkenneen johdon joskus ajankulukseni pois. Maalasin pallon vihreäksi kun kerran tyhjentelin maalipurkkien jämiä. Sellaisena se jökötti työhuoneen hyllyllä ainakin kaksi vuotta.  Sähkötaituri Hesse, joka korjaa kaikki sähkövekottimeni, laittoi kesällä käydessään palloon uudet johdot. Varjostin on muistaakseni peräisin pöytälampusta, jonka posliininen jalka halkesi kymmeneen osaan lattialle tippuessaan.  Kukkaset ovat mikä mistäkin, suurin osa näpertemistäni tukkakoristeista. Kun siivosin kaappeja, piti jokaisesta lähteä jotain kierrätykseen, tuunaukseen roskiin tai kirppuun. Tukkajutuista osa päätyi lampunvarjostimeen.  Ensin spreijasin valkoisen

Kankaiden värjäysinto jatkuu

Kuva
Alkaa melkein käydä työstä tämä kankaiden värjäys, mutta en malta lopettaa ihan vielä.  Joka kerralla opin jotain, mutta silti homma tuppaa menemään vähän pieleen. Ohjeita seuraamalla tulisi ehkä parempaa jälkeä, mutta kantapään kautta kokeilussa on oma viehätyksensä.  Jatkoin tyynyliinojen värjäystä kahdella erilaisella värillä, kankaanpainovärillä ja  tekstiilivärillä.   Tein valkoisesta tyynyliinasta tiukan mytyn, ja sivelin pensselillä kankaaseen reilusti sinistä, keltaista ja punaista painoväriä. Lopuksi töpöttelin sinne tänne myös violettia väriä.   Laitoin riemunkirjavan mytyn muovipussiin muutamaksi tunniksi siinä toivossa, että värit imetyisivät kankaaseen.  Jostain lukemani idea ei oikein toiminut. Ehkä väri oli vääränlaista.  Tyynyliina näytti lähinnä siltä, että siihen olisi kaatunut maalipurkin jämät ja sen jälkeen vielä maalinpoistoainetta. Lisäksi suurin osa väreistä valui huuhteluvaiheessa viemäriin. En viitsi edes ottaa siitä rumiluksesta kuvaa. Kaksi

Kengänkoroille kävi köpelösti

Kuva
Voi-voi näitä nahkapäällysteisiä kengänkorkoja! Ne eivät pysy siisteinä, vaikka kuinka hiekkateillä sipsuttelisi varpaillaan. Näissä kopoissa nahkasuikaleet olivat ihan surkeaa laatua. Suurinpiirtein ekalla kävelyllä ne alkoivat rispaantua, ja muutaman käyttökerran jälkeen ei niitä enää saanut siistiksi liimalla ja lankilla.  Repäisin loputkin suikaleet irti. Aika rumat liimantuhruiset  kannat  paljaistuivat esiin.  Koska kengät muuten ovat vielä ihan siedettävässä kunnossa, täytyi koroille keksiä jotain.  Ideoita ei puuttunut, mutta toteutus horjui tai lopputulos oli kamala. Ensimmäisen kannan päällystin pystyraidalliseksi nahka-ja tekonahkasuikaleilla. Tekosuikaleet leikkelin allakan nahkakansista, joista totuus nyt paljastui. Kannet eivät olleet nahkaa nähneetkään.  Olisi pitänyt käyttää päällystämiseen joko aitoa nahkaa tai muovista. Niiden yhdistelmä ei toiminut. Onneksi en tehnyt kuin yhden koron. Sen sai alkuperäiseen kuosiinsa helposti repimällä suikaleet irti ja raa