Missulle lamppu

Otsikko on vähän harhaanjohtava sikäli, että Missu ei luultavasti tarvitse lamppua. Kuten arvata saattaa, lamppu sai nimensä kissamaisesta kankaasta, jolla lampunjalan päällystin. 

Kangas oli ensin Heidi-vauvan pusero. Sitten se siirtyi Johanna-vauvalle ja aikanaan Leila-vauvalle. Miten ihmeessä pusero niin kauan kestikin. 
Lasten jälkeen pusero oli montakymmentä vuotta nukenvaatteissa, ja yhä se vaan oli melkein ehjä. 

Pari viikkoa sitten ompelin siitä Missulle paidan. Vasta kun rupesin paitaa rimpuilevalle Missulle kokeilemaan huomasin, että kangas oli nepparilistan kohdalta laho. En viitsinyt enää ruveta paitaa paikkaamaan, vaan leikkelin kankaan ehjät osat talteen. 

Lamppuinnostuksen iskiessä juolahti kissakangas mieleen, ja tässä sitä nyt ollaan, kissalampun onnellisena omistajana. 

Samalla kun spreijasin kukkalampun (Katso Pöytälamppu kukkii) varjostimen pinkiksi, tein saman myös aivan uudelle valkoiselle varjostimelle. Meillä näpertely on sukuvika, ja löysin isävainaan varastoista muutaman käyttämättömän varjostimen. 
Maalin päälle sivelin kimalle-decoupagelakkaa pari kerrosta. 

Valkoisen posliinisen jalan taisin ostaa kirpusta. Kaikkea ei voi muistaa. Päällystin jalan kissapaidasta leikkaamillani kisumisuilla. Liimasin palasia vähän limittäin, ja väliin pistin toisesta vauvapaidasta leikkaamiani tähtösiä. Paidasta ompelin Missulle nutun, mutta Missu ei oikein tykkää siitä.




Erikeeperin kuivettua lakkasin jalan vesiliukoisella lakalla. Viimeisen kerroksen sivelin kimalle-decoupagella kuten varjostimenkin.

Lisää tuunattuja valaisimia löytyy hakusanalla valaisimet.