Koti metsänreunassa

Maalasin mummin perintökiikun muutama päivä sitten keltaiseksi.  Aiheesta on postaus tässä  Perintökiikku keltaiseksi . Eilen sain istuinosan valmiiksi. Mummin ompelema istuinosan tilkkupeitto oli niin laho, että sen tilalle piti ommella uusi. Koska istuintyynyn täytteet olivat nuhjuiset ja lytyssä, päätin vaihtaa nekin samaan syssyyn. Kun irrottelin täytteet huomasin, että vanerilevyä kehyksissä pitäneet naulat olivat löystyneet. Vedin naulat irti, ja kaverini ruuvasi levyn uudestaan paikoilleen. Samalla hän vuoli vanerin reunat pyöreämmiksi, etteivät ne revi kangasta.  Tilkut o vat peräisin mikä mistäkin. VIhreä on kukikas pala Tainan ja turkoosi kukikas äidin kesämekkoa. Toinen turkoosi kangas on kaapissa kutistuneesta tunikastani, ja keltakukkainen mummin ja ukin ikkunaverhosta. Keltaruutuisesta kankaasta taisi lapsuudenkodissani olla pöytäliina ja päivänkakkarakangas on pala kirpusta viidelläkymmenellä sentillä ostamaani mekkoa. Mekon malli oli ruma ja

Huushollini ei tavallisestikaan ole ihan tiptop, mutta tavarat ovat kyllä vähän paremmin paikoillaan kun lastenlasten täyttäessä talon.  Periaatteessa haluaisin aina ruokailla kauniisti katetun pöydän ääressä... Periaatteet unohtuvat kun on niin paljon muuta ohjelmaa. Edenin keräämä ja asettelema kukkakimppu ruokapöydällä on kyllä kaunis. Lapset auttavat kotihommissa. Tiskikone on joskus täytetty varsin persoonallisesti. L Sain pihalle työpöydän talon vintiltä löytyneestä puisesta silitysalusesta. Maalasin levyn veneenpohjamaalilla, joka on hyvin suojannut pihalla olevaa kukkien hoitopöytää. Ostin pihakeittiöön kaksipaikkaisen hellan, jota ei ohjeen mukaan saa pestä astiapesukoneessa. Ehkä se ei olisi ensimmäisenä tullut mieleen muutenkaan. Pihalla on kätevä paistaa lettuja ja tehdä popcorneja, kun käry jää suoraan ulos. Seuraavaksi on tarkoitus paistaa kalaa ulkoilmassa.  Tavarat jotenkin leviävät ja lisääntyvät päivä päivältä enemmän. Missu

Kukkapenkkini eivät ole kovinkaan kehuttavia, joten on helppo kiinnittää huomiota sieltä täältä pilkistäviin yllätyksiin.  Oravilla ja minulla on yhteiset kukkaruukut. Oravat tekevät ruukkuihin kätköjään, joista usein alkaa kasvaa jotain. Auringonkukat tunkevat sinnikkäästi ylös pelakuun vierestä.  Verenpisara ei ole moksiskaan, vaikka linnut ja oravat kaivelevat multaa sen juurella. Krassit loistavat kilpaa toistensa kanssa. Ne viihtyvät ruosteisessa peltisankossa. Jo yksi metsämansikka tuoksuu kesälle. Lastenlapset napsivat mansikoita mielellään. Viime kesänä kuivattamani metsämansikat tuoksuvat yhä, kun niitä sekoittaa teehen. Eläkkeellä olemisen yksi nautinto on kiireettömyys. Arkisista asioista on aikaa tehdä nautintoja. Matkalla postilaatikolle napsin kuvia ojanpenkan kukkasista.  Juttuja pihamaalta löytyy lisää tunnisteella Pihahommia.

Olen säästänyt paljon vanhoja postikorttejani ja kirjeitäni. Kiitos taaperovuosieni korttien talteen laittamisesta kuuluu varmaan äidille ja Anni-mummille. Kansakouluikäisenä tykkäsin postikorteista hurjan paljon, ja varmaan siksi niitä jemmailin. Pidin kortteja myös kirjanmerkkeinä.  Oikeanpuoleisen kortin isä on lähettänyt Helsingin reissulta oikeastaan äidille, mutta olen sen ominut. Toukokuussa 1958 Isä nimittäin antaa kortissa ohjeita vauvan vaunujen hankkimisesta:  Älä osta vielä niitä vaunuja. Katsotaan sitten yhdessä, jos vaikka jotenkin muuten järjestyisi.  Kyseessä oleva vauva olen minä. Kortti lienee ihan ensimmäisiä saamiani kortteja. Kissakortin olen saanut äidiltä ja isältä 3-vuotispäiväni johdosta. Jossain vaiheessa minulla oli tapana järsiä korttien nurkkia, ja ehkä siksi kissakortinkin nurkka on pyöristynyt.  Allaolevan kuvan viisi korttia ovat myös ensimmäisiä sukulaisilta saamiani onnittelukortteja syntymä- ja nimipäivinä. Ennen on ollut tapana lähete

Kauan sitten lahjaksi saamani, pitsein ja strassein koristeltu farkkutoppi jäi turhan vähälle käytölle. Yhtäkkiä toppi rupesi silmissäni näyttämään kassilta. Irrotin topin sivureunan vetoketjun, ja ompelin sen paikalle sauman. Pyöristetyn alareunan ompelin umpeen siten, että käänsin pitemmän etukappaleen takakappaleen päälle. Kassin pohjaan tuli siten vähän leveyttä. Olkahihnat ompelin tiukemmin kiinni, ja kassin hihnat olivat valmiit.  Lisää tuunattuja kasseja ja laukkuja löytyy tunnisteella laukut.

Anni-mummini 10.7.1942, 50-vuotispäivälahjaksi saama keinutuoli on ehtinyt monta kertaa saada uuden värin. En tiedä, minkävärinen se oli uutena, mutta minä muistan sen lehmuksenvihreänä ja puunvärisen. Nyt sen pinta loistaa keltaisena. Äiti kertoi mummin olleen vähän pettynyt kiikkustuolin matalaan selkänojaan, koska siihen ei voinut nojata päätä. Nyt istuimessa on vielä mummin ompelema tilkkupäällinen, mutta se on aika laho jo. Kun olin pieni, sen päällä oli vihreävalkoinen kangas, jonka käytin jalkarahin päällystykseen.  Rahin näkee tästä linkistä Missun istuimena  Jalkaraheja ja siilimökki mehiläislaatikoista . Aloitin tehdä istuinosaan uutta päällistä, mutta se on kesken vielä. Siitä tulee postaus lähiaikoina.  Vuosia sitten rapsutin entisöintikurssin jälkimainingeissa kiikusta vihreän maalin pois. Halusin vähän aikaa ihastella esille tulleita puun kuvioita, ja käsittelin pinnan vain vahalla. Vähän aikaa lipsahti varmaan kahdeksikymmeksi vuodeksi. Vasta toissap