Koti metsänreunassa

Kotipiha on hyvä paikka retkeillä. Eväät saa vietyä tarjottimella, ja istumapaikkoja ja pöytiä on joka nurkalla. Lisäksi pihalla on aina keskusteluseuraa. Viime päivinä olen viettänyt monia tunteja juttelemalla oravien kanssa. Niillä on kylmän jakson lähestyessä kiire käydä ruokaostoksilla. Siksi ne vahtivat, milloin palvelija tulee pähkinöineen ja tulevat nopeasti täydentämään varastoja. --- Naks! Kato, mullon kuusi pähkinää suussa.  Joo, huomasin kyllä. Eikö ole hankala puhua, kun suu on noin täysi.  Ihmot kyselevät kummia. Moikka! Mikä kasa olis paras? Kaikissa on pähkinöitä samasta pussista. Ookoo. Hyvä tietää. Oikeessa oot. Ei oo maussa eroja.  Pitää välillä syödäkin. Aika hyvii pähkinöitä. Kiitti! Ole hyvä vaan. Mihin sinä ne piilotat? Taas tyhmä kysymys. Tietenkin ruokakomeroihin. Mihis ite? Hoh - hoijaa. Alkaa jo väsyttää. Pitää ihan vetäistä henkee. Huomaatko miten mun sydän hakkaa? Huomaan. Mee vaan jo pes

Mustan jakkuni kyynärpäihin oli ilmestynyt reiät. Jakku oli ensin Heidillä muutaman vuoden, ja minullakin se on ollut jo monta vuotta. Eipä ihme, että kangas on alkanut lahota. Kuvia ottaessani huomasin, että kangas on lahohko myös reikien ympäriltä. Päätin kuitenkin paikata reiät, koska tykkään takista. Kestää se vielä jonkun aikaa. Ensin kursin reiät kokoon. Koska hihat ovat kapeat, ei paikkaaminen onnistunut koneella. Käsin ompeleminen onnistui, kun piti huolen ettei ommel tarttunut vuoriin. Sitten peitin ompeleet hajonneen kerraston pöksyistä ratkomillani pitseillä.  Lopputulos oli aika ruma, joten ratkoin paikat pois samantien.  Kaivelin pitsilaatikkoa vähän tarkemmin, ja löytyihän sieltä ratkaisu tähänkin ongelmaan.  Piilotin paikkaukset epäkäytännöllisistä ja käyttämättä jääneistä pikkupöksyistä leikkaamillani kukkasilla. Ompelin kukat pienillä pistoilla, ja takista tuli taas käyttökelpoinen. Kukat ovat erilaiset, mutta sehän ei haittaa mitään.

Huvittelemme kaverini kanssa ajelemalla eri puolilla maaseutua. Retkillä näkee aina jotain kivaa. Useimmiten näemme lintuja, joskus kauriita, lampaita tai lehmiä tai muita eläimiä. Kauniita värejä ja maisemia näkee oikeastaan aina.  Tällä kertaa näimme joutsenia, kurkia ja ylämaankarjaa. Joutsenet ja suurin osa kurjista olivat liian kaukana kuvattaviksi. Vierestä lentoon nousseet kurjet ja yli lentäneet joutsenet olivat liian nopeita. Tuskin ehdin kaivaa kameran esiin, kun linnut olivat jo saavuttamattomissa. Muistikuvat onneksi jäivät. Karjajengi poseerasi innokkaasti. Eläimet suorastaan asettuivat kuvattaviksi. Etualan musta sarvipää oli varsinainen linssilude. Eläimet näyttivät onnellisilta kuljeskellessaan metsäisellä laitumella. Tämän rakennuksen näkeminen tekee minut aina iloiseksi. En tiedä miksi.    Kotipihan maisema oli toissapäivänä näin levollinen. Oravat ja pikkulinnut alkoivat heti sään viilennettyä kaveerata kanssani

Muutaman viikon takainen siivouspuuska aiheutti lopulta näin järkyttävän paljon roinaa kierrätykseen vietäväksi. En edes tiennyt omistavani niin montaa käsilaukkua, mikä komeroiden uumenista löysin. Nimittäin kun kuusi laukkua lähti menemään ja vielä jäi joku jäljelle. Heivasin myös mekkoja, hameita, takkeja, paitoja, torkkupeittoja, astioita, kenkiä, kirjoja, kankaita ja lankoja ... En ole yhtään tavaroista vielä muistanut kaivata, enkä luultavasti kaipaa myöhemminkään.  Kirpputorilla käydessä oli siivouksen jälkeen helppo pysyä lujatahtoisena. En edes hiplannut tavaroita. Join vain kaffet, juorusin kirppiksen Jaanan kanssa ja lähdin kotiin.  Nyt teen jo uutta lähetystä kierrätyskeskukseen. Projekti on pienimuotoisempi kuin edellinen. Siirrän vain joutavia tavaroita kassiin sitä mukaa, kun niitä kohdalle sattuu. Kassissa on jo parit kengät. Toisia en ole käyttänyt ainakaan kahdeksaan vuoteen ja toisia en kertaakaan. Jälkimmäiset olivat onneksi vain euron kirppuostos.

Missu varmistaa salaatinlehtien tuoreuden. Se harkitsee kasvissyöjäksi ryhtymistä.  Missu vähän mököttää, kun se ei saanut mennä leivinuuniin laittamaan syttyjä paikoilleen. Missua harmittaa, kun se ei enää tarkene istuskella kuistin ikkunalla. Välillä pitää kuitenkin kokeilla, josko siellä sittenkin tarkenisi. Sitten on kiva mennä lämmittelemään varpaita uunin kupeeseen. Tämä on minun, Missu ajattelee. Se teeskentelee meditoivansa, jos joku yrittää ajaa sitä sitteristä pois. Kun vauva pötkyili sitterissä, istui Missu närkästyneenä vieressä.  Missu odottaa, että äippä lopettaisi kirjoittamisen ja tulisi päikkäreille. Missu näyttää, mistä kohdasta vessaa pitää vielä puunata. Ahkera käsityöläinen tarkistaa, onko kanavatyö tehty huolella. Miten enää pärjäisinkään ilman Missua! Lisää Missupostauksia löytyy tunnisteella don-sfinx.

Syksyn kunniaksi neuloin itselleni näin makoisat töppöset. Seiskaveljestä, 3,5 puikot, joustinta alussa ja nilkassa, muuten oikeaa neulosta. Yksikään istuttamani auringonkukka ei päässyt näin pitkälle kuin oravien kasvattama toisella puolen pihaa. Oravat pihistävät siemeniä ja valitsevat niille istutuspaikat. Taitavaa porukkaa. Krasseille ja kehäkukille tuli kiire kukkia ennen pakkasöitä. Viime yönä oli jo pari pakkasastetta. Aamulla pellot olivat valkoisia, mutta viimeiset kukat pihalla eivät näyttäisi kärsineen. Viikonloppuna toin ruukkukukkia sisälle, mutta niistä laitan kuvia toisella kertaa.    Orvokit jaksavat kukoistaa toisellakin kierroksellaan. Nyt vasta raskin poimia niitä maljakkoon. Sama juttu joka vuosi, etten kesällä raski poimia yhtään kukkia. Syksyllä vasta. Kaverini toi metsäs tä tuliaisia. Jätin ison kipollisen puolukoita jääkaappiin sellaisenaan popsittaviksi. Osan pakastin kokonaisina ja osan survoksena. Syksyn ensimmäinen su

Kauhea nälkä ja laiska olo on huono yhdistelmä. Pienellä vaivalla syntyvät sopat ovat sellaisena hetkenä hyviä ratkaisuja. Helppo, herkullinen ja edullinen syyspäivän soppa syntyi näin  Tarvikkeet vihreitä linssejä kikherneitä kasvisliemikuutio makaroneja hienoa tomaattimurskaa maissia tuoretta persiljaa vettä Huuhdoin linssit ja kikherneet ja laitoin ne gluteenittomalla kasvisliemellä maustettuun kiehuvaan veteen. Linssejä oli ehkä jotain pari desiä ja kikherneitä pieni purkillinen. Vähän ajan päästä lisäsin purkillisen tomaattimurskaa. Kun seos oli vähän aikaa muhinut, kaadoin sekaan pussinpohjan gluteenittomia kierremakaroneja. Sopan ollessa jo aika valmista, lisäsin seokseen pienen purkillisen makeita maissinjyviä ja kourallisen tuoretta silputtua persiljaa. Vajaa kymmenen minuuttia viimeisten aineiden lisäämisen jälkeen maukas ruoka oli valmista. Jäähdytin soppakattilan heti syönnin jälkeen kylmäkallejen päällä ja laitoin jääkaappiin.

Lintujen kuvaaminen ja linturetket ovat jääneet vähiin, mutta sentään muutama lintunen on listaan tullut lisää. Neljässä aikaisemmassa postauksessa päästiin numeroon 70. 71. Suopöllö 72. Pyy 73. Varpushaukka 74. Kanahaukka Tässä käpytikka hieman erikoisesta kuvakulmasta kotipihalla. Kuikat viihtyvät Terttu-serkun kesäparatiisissa. Jopa parikymmentä kuikkaa saattaa tulla porukassa tervehtimään kesäasukkaita. Tertun mukaan linnut antavat tuttujen ihmisten uida aika lähellä, mutta laiturilta tai rannasta kuuluvia kolahduksia ne sukeltavat karkuun.  75. Hiirihaukka 76. Kuikka 77. Teeri 78. Harmaahaikara Ensimmäistä kertaa näimme harmaahaikaroita kotipihalta käsin. Kolme haikaraa tuli monta kertaa läheisen järven rantaan. Naakat ja varikset keräytyivät isoksi parveksi keskelle tietä. Sepelkyyhkyt kököttivät näin somasti pihalla keväällä. Kuovit pelkäävät hurjasti irtokoiria. Lintuparat rääkyvät ja syöksyvät pellon yllä edestakaisin.

Pari viikkoa sitten olin aamulla vielä puoliunessa. Heräsin siihen, kun Missu hyppäsi kainalosta ja istahti päälleni korvat hörössä. Silloin minäkin kuulin vaimeaa koputusta ovelta. Unenpöpperössä menin avaamaan oven. Portailta kurkisti vieras rouva, joka aloitti keskustelun kysymällä, olenko minä se ihminen, joka ruokkii kauriita ja lintuja.  Juu, minähän se olen. Rouva toivoi minun tulevan hakemaan häneltä omenia, ja lupauduin hakemaan niitä lähiaikoina.  Olin sen verran pöpperössä, että osoite jäi hieman epäselväksi. Minä nokkelana tyttönä tein salapoliisityötä, ja kipaisin viikkoa myöhemmin kasseineni omenia hakemaan.  Pihalla kyykki nainen kitkemässä, ja iloisena ilmoitin hänelle tulleeni nyt hakemaan niitä omenia. Sopiihan se, rouva sanoi kömpiessään ylös.  Kun näin hänen kasvonsa, tajusin olevani nenäkkäin ihan vieraan ihmisen kanssa. Hupsista! En ollutkaan niin hyvä salapoliisi kuin olin luullut. Olin tullut ihan väärään pihaan. Rupesin anteeksipyyntöjä

Viikonloppuna mussutettiin kaksissa pippaloissa, Leilan valmistujaisissa ja äitimuorin ysikymppisil lä. Olen hieman väärä henkilö esittelemään synttärien herkkupöytää, koska menin valmiille.  Mutta näinpä tässä vaan törötän maiskuttelemassa ja yritän näyttää ahkeralta.  Synttäreillä oli tarjolla oli kahta erilaista voileipäkakkua, täytekakkua, taatelikakkua, pumpulikakkua, marenkeja, pikkuleipiä, pullakranssia,  kasvispiirakkaa, piirakoita. Nälkä ei siis jäänyt kenellekään, mutta niinpä vain kiiruhdimme pöydästä suoraan toisiin juhliin. Opettelin rajaamaan ihmoja pois kuvista, koska kukaan ei välttämättä halua näyttää naamaansa netissä. Rajailua  täytyy joskus harjoitella vähän lisää. Leila lauloi ja Antti säesti kitaralla sankarille onnittelulauluksi Keltaruusun. Se tuntui sopivalta laululta vuosikymmeniä sitten tapahtuneen kysymyksen ja varsinkin siihen tulleen vastauksen takia.  Äiti opetti vastavalmistuneena englannin kielen opettajana Joensuun seminaa