Juhlia juhlien perään
Viikonloppuna mussutettiin kaksissa pippaloissa, Leilan valmistujaisissa ja äitimuorin ysikymppisillä. Olen hieman väärä henkilö esittelemään synttärien herkkupöytää, koska menin valmiille. Mutta näinpä tässä vaan törötän maiskuttelemassa ja yritän näyttää ahkeralta.
Synttäreillä oli tarjolla oli kahta erilaista voileipäkakkua, täytekakkua, taatelikakkua, pumpulikakkua, marenkeja, pikkuleipiä, pullakranssia, kasvispiirakkaa, piirakoita. Nälkä ei siis jäänyt kenellekään, mutta niinpä vain kiiruhdimme pöydästä suoraan toisiin juhliin.
Opettelin rajaamaan ihmoja pois kuvista, koska kukaan ei välttämättä halua näyttää naamaansa netissä. Rajailua täytyy joskus harjoitella vähän lisää.
Leila lauloi ja Antti säesti kitaralla sankarille onnittelulauluksi Keltaruusun. Se tuntui sopivalta laululta vuosikymmeniä sitten tapahtuneen kysymyksen ja varsinkin siihen tulleen vastauksen takia.
Äiti opetti vastavalmistuneena englannin kielen opettajana Joensuun seminaarissa Oppilaat eivät olleet opettajaa paljoakaan nuorempia. Poikaluokan oppilaat olivat kerran kysyneet äidiltä tämän lempilaulua. No vaikka keltaruusu, oli äiti tokaissut.
Kun kymmeniä vuosia myöhemmin tapasin sattumalta yhden tuon luokan pojista, hän kertoi minulle laulun tarinan. Hän kertoi myös poikien sen jälkeen kutsuneen äitiä Keltaruusuksi.
Oli hauska tilanne, kun äiti tuli yllättäen samaan tilaisuuteen ja tapasi tuon jo eläkeikäisen pojan. Kun poika näki entisen opettajansa, hän mutisi jotain Keltaruususta ja pokkasi tälle syvään. Opettaja kumarsi samalla hetkellä, jolloin tervehtijöiden päät kolisivat vastakkain.
Leilan juhlien tarjoiluista ei tähän hätään ole yhtään kuvaa. Ehkä niitä tulee myöhemmin.
Siellä myös oli pöytä koreana; piirakoita, kasvispiirakkaa, salaattia, mozzarellapalloja, lihapyöryköitä, juustokakkua, täytekakkua ja mutakakkua.
Omissa juhlissaan Leila lauloi Antin säestyksellä Leonard Cohenia, Johny Cashia ja Irwiniä. Irwinin Maailma on kaunis oli valikoitunut laulettavaksi osuvien sanojensa takia.
Kummasti vaan moisen herkuttelunkin jälkeen jääkaapin ovi narahteli myös illalla. Kun kerran juhliminen aloitettiin, niin sama kai oli tehdä se kunnolla.
En tiedä muista, mutta minulla mekko kiristi illalla jo vähän liikaa.
Milloinkahan seuraavat kökkäjäiset olikaan tarkoitus järjestää ...
Hmmm, Johannan valmistujaiset jäivät muuten keväällä juhlimatta monen päällekkäisyyden vuoksi ...
