Leilan kissalle syysmekko
Leilan don-sfinx, Sauron, on yhteistyöhaluisempi pukeutuja kuin Missu. Missu inhoaa pukemista ja antaa nuttujen olla talvella päällä vain hätätilassa. Heti kun uuninkylki lämpiää, Missu alkaa riuhtoa vaatetta pois päältä.
Sauron antaa vaatteiden olla päällä mukisematta. Se on jo vanha kissa, eikä viitsi vaivautua vääntelehtimään.
Missu tutkii kiinnostuneena Sauronille nallelangasta neulomaani mekkoa, jota nallukka esittelee.
Neuloin mekon isoilla sukkapuikoilla, ja päättelin kauluksen ja hihansuut väljästi. Vaate, joka ei kiristä mistään ja joustaa joka suuntaan, on helpompi pukea kissalle kuin tiukkaneuleinen.
Sauron varmaan nuuhkii mekkoaan, koska se väistämättä tuoksuu Missulle. Sauron ja Missu eivät ole kavereita. Missu halusi tutustua, mutta Sauron murisi ja kaivautui Leilan kylkeen kun Missu lähestyi. Missun ruuat se kyllä söi mielellään.
Edellinen mekko, jonka neuloin Sauronille puuvillalangasta, oli aivan liian pieni. Vahingosta viisastuneena aloin tehdä nallemekosta isompaa. Ensimmäinen versio olisi sopinut pullealle vauvalle ja toinen versio aika isolle nukelle. Ehkä tämä kolmas malli on suurinpiirtein sopiva. Kunhan ensin saan mekon lähetettyä ja Leila sen puettua kissalleen, saanen kuvan blogiin lisättäväksi.
Lisää kissajuttuja löytyy tunnisteella don-sfinx.
Linkissä postaus, jossa Missu vauvana poseeraa Terttu-serkkuni tekemässä kevätleningissä.
