ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, Eläviä halkoja ja piinatsia

Ystävättäreni oli kauan sitten ensivisiitillä kreikkalaisen poikaystävänsä perheessä. Posket jännityksestä punoittaen tulikokeeseen joutunut tuleva miniä kertoi hieman vajavaisella kreikallaan poikakaverin sukulaisille suomalaisesta kulttuurista. 

Kulttuurimme ja tapamme herättivät paljon kiinnostusta varsinkin silloin, kun pari kirjainta sekoittui ystäväni suussa ja halosta tuli koira. Ystäväni kertoi ylpeänä, että melkein kaikissa perheissä on saunassa uuni, joka tungetaan täyteen pieniä koiria, usein monta kertaa viikossa.

Eipä ollut minunkaan kielitaidossani kehumista, kun vuosikymmeniä sitten olin kesätöissä kaupassa. Koska olin ainoa, joka oli koulussa opiskellut englantia, minut kutsuttiin kassalta apuun aina kun turisti sattui tulemaan ostoksille. 

Kerran nuori, murtaen englantia puhuva tyttö oli kiireellä menossa junaan ja halusi ostaa piinatsia. Käänsin sanan sujuvasti päässäni pinaatiksi vaikka ihmettelinkin, että miksi tyttö halusi sitä junaan ostaa. Onneksi pinaattia ei ollut, koska tulkin maineeni olisi kärsinyt kovan kolauksen. Myöhäsytytyksellä tajusin, että tyttö puhuikin maapähkinöistä (peanuts).

Kun olin lapsi, asuimme kyläpahasessa, jossa puhelut välitettiin sentraalisantran kautta. Äitini soitti keskukseen ja pyysi yhdistämään puhelun eräälle tuttavallemme. 

Eivät ou kotona. Mänivät nuapurriin ja tulloovat iltalypsylle, tiesi keskusneiti kertoa.

Nykyisin samaisen kylän tiedotus hoituu pihaparlamenttien kokoontumisissa. Menin ystävättäreni luo kylään etuajassa, ja istahdin odottelemaan häntä rivitalon pihakiikkuun. Ei mennyt montakaan hetkeä, kun ympäröivistä taloista ponkaisi seurakseni puolenkymmentä joutenoloon kyllästynyttä mummelia. 

Heitä olisi tavattomasti kiinnostanut kuka olin ja mistä tulin. En ollut sillä tuulella, että olisin alkanut tehdä sukuselvitystäni, joten keskustelu siirtyi luontevasti ystävättäreeni.

Se on muuten meijän kunnanliäkärin sukulainen, tiesi suulain naapureista kertoa, ja sillä on ulukomualainen mies. Toinen tiesi, että rouva lähti aamulla kuudelta töihin ja tulee kotiin viimeistään kymmenen minuutin kuluttua. Isompi lapsi kuului lähteneen hoitoon kolmipyöräisellä ja pienempi istuneen äitinsä pyörän tarakalla.

Kohtelias kuului ystävättäreni olevan, mutta yksi paha vika hänellä oli, niin vakuutti yksi naapureista toisten myötäillessä. Hän käyttää liian vähän pyykkipoikia. Myötäänsä kertoi naapuri joutuvansa noukkimaan tippuneita vaatteita nurmikolta, pikkuvaatteita myöten. Se oli hankala juttu, kun iskiaskin vaivasi, että nuoren ihmisen jälkiä joutui siivoamaan. 

Kaiken muun ystäväni nieli, kun kerroin hänelle kuulemaani, mutta pyykkipoikajuttu meni jo yli. Hän vakuutti omantuntonsa kautta, ettei edes kuivata muita kuin lakanapyykkejä pihamaalla. Kuuleehan uutisankkoja joskus paremmissakin tiedotusvälineissä.

Juttu julkaistiin Ylä-Karjalassa 29.9.2011