Syömään!
Metsähiiret- ja myyrät hyödyntävät joskus lintujen, oravien, siilien, kauriiden ja pupujen ruokakippoja. Haukat, pöllöt, lumikot ja kärpät puolestaan pitävät huolen siitä, ettei siimahäntien suku pääse kasvamaan liian suureksi.
Olen nähnyt miten lumikko ja kärppä kevyesti loikkivat itseään pulleammat myyrät hampaissa. Varpuspöllöllä ja sarvipöllöllä meni vain siivenräpäys, kun illallinen on jo napattu nokkaan.
Aina kannattaa kurkistaa, olisko laudalla mitään syötävää. Kuusitiainen kesyyntyy helposti. Usein se tulee jo ensimmäisellä vierailullaan tarkistamaan, olisko kädessäni jotain mutusteltavaa.
Oravien ruokailutekniikat näyttävät joskus hieman vaivalloisilta.
Oravat osaavat yleensä näppärästi hörpätä vettä sadevesiastiasta,
mutta joskus käy köpelösti.
Tämän oravalapsen molskahduksen jälkeen kaikkiin vesisaaveihin laitettiin laudat, joita myöten oravat pääsevät omin avuin pois vedestä.
Ihmettelin, kun monien mustikanvarpujen latvat olivat usein aamuisin poikki. Kerran satuin kurkistamaan ikkunasta sopivalla hetkellä, kun rusakonpoikanen tuli aamiaiselle aivan makuuhuoneeni ikkunan alle. Monena aamuna roikuin ikkunasta ja juttelin pupulle. Sitä ei keskustelu kiinnostanut. Tärkeämpää oli saada masu täyteen.
Töyhtötiainen valikoi tarkaan mitä se syö. Yleensä se nappaa nokkaansa pieniä pähkinänmurusia tai kuorittuja auringonkukansiemeniä. Kun töyhtötiasen kanssa ystävystyy, saa joskus kunnian jakaa sen kanssa ruokailuhetken. Se ei pelkästään hae syötävää, vaan jää popsimaan herkkunsa kädelleni tai polvelleni.
Lisää eläinjuttuja löytyy hakusanoilla
oravat
linnut
puput
siilit
metsäkauriit
