Pikkuruisia kuparipannuja ja pannunalusia
Vuosikymmeniä sitten muistan nähneeni pieniä kuparipannunaulakoita monissa kodeissa. Nykyisin ne taitavat olla epämuodikkaita, eikä niitä näe missään.
Minulla on pannuja peräti kolme ja neljäs messinkinen. Yhden käytöstä hylätyn kuparipannun sain äitimuorilta, toisen mummin ja ukin perintönä ja kolmannen talon mukana. Messinkisen ostin kerran huvikseni Norjasta, ja töpöttelin sen joskus vihreäksi.
Naulakot ovat roikkuneet milloin missäkin, mutta nyt pistin ne vieretysten leivinuunin viereen käsipyyhkeille ja pannulapuille. Minusta ne ovat söpöjä ja monine ripustuskoukkuineen käyttökelpoisia.
Edellinen pannulapuilla ollut naulakko oli ärsyttävä, kun laput tippuivat siitä koko ajan. Se toimii paremmin eteisen naulakon kupeessa kasseille ja pienten takeille.
Kupariastioita minulla on peräti kahvipannu, kasari, fondyepata ja kaksi kantta ilman kattiloita. Ne kaikki asuvat leivinuunin päällä, mutta vieraskoreuden puuskassa otin ne sieltä huuhtaistaviksi ennen kuin ne kuvasin.
Kahvipannu on ehkä vilahtanut blogissa ennenkin. Sen sain lahjaksi Raija-kaveriltani, jonka mielestä se sopii paremmin tupaani kuin hänen rivitalokeittiöönsä. Kasari ja kansi ovat mummin ja ukin ja fondyepata äidin ja isän peruja. Isonuppisen kannen taisin saada askartelutarvikelahjoituksen mukana.
Kun äiti ja isä 1970-luvulla saivat fondyepannun lahjaksi, he päättivät samantien kokeilla sitä pannun tuoneiden vieraiden kanssa. Siinä kävi niin, että öljy kuumui liikaa ja tupsahti tuleen. Äiti ja isä juttelivat vieraiden kanssa ja havahtuivat Anni-mummin kiljaisuun:
Nyt se pallaa!
Vahinkoa ei onneksi tullut, mutta kovin vähälle käytölle pata jäi. Nyt se kerää pölyä leivinuunini päällä ja pääsee joskus käyttöön lähinnä kukkamaljakoksi tai hedelmäastiaksi.
Kun nyt innostuin pölyttämään uunin päällä olevia tavaroita, otin kuvaan myös pannunalusiani. Vanhoja ovat nämä kaikki, mutta käyttökelpoisia edelleen.
Pannunaluset ovat välttämättömiä kapistuksia. Nyt esittelyvuorossa ovat lasten koulussa tekemät räsymattojen näköiset alustat, Heidin ensimmäinen puukäsityö ja pari kaakelinpala-alustaa. Kaikki ovat kovassa käytössä.
Kukka-alustan sain, kun yhdistin seitsemän virkattua kukkasta ja pyöreän ostin kirpusta.
Minäkö romunkerääjä? En suinkaan. Satun vaan tykkäämään vanhasta roinasta.
