Missu toipilaana
Jahkailin jahkailemistani, että teettäisinkö Missulla pentuja vai en. Koska tiedän, että en raskisi luopua pennuista, päädyin lopulta leikkauttamaan Missun. Pentuja kun olisi saattanut tulla vaikka kuinka monta, niin olisin voinut joutua aikamoiseen pulaan.
Keväällä Missulla oli juoksuja viisi kertaa ja nyt syksyllä neljä. Juoksujen aikana Missu ei syönyt kunnolla, ei saanut nukuttua, ei leikkinyt, kävi vähän väliä merkkaamassa vessaansa, mourusi yötä päivää ja viimeisimmällä juoksulla kävi kolmesti pissillä keittiön altaaseen. Keväällä Missun oloa helpotti ulkoilu, mutta nyt kylmällä ei ulkoilu enää onnistunut. Missua ihan selvästi kyllästytti hankala olo, ja lopulta rohkenin tilata sille leikkausajan.
Eilen oli leikkauspäivä. Missu pelkäsi ihan hurjasti vastaanotolla. Se ei suostunut tulemaan ulos kopasta. Se karkasi kesken punnituksen ja piiloutui pöydän alle. Se tärisi sylissäni, ja sen sydän hakkasi hurjana.
Nukutuspiikin jälkeen se onneksi simahti nopeasti, eikä koko käyntiin mennyt kuin vähän reilu tunti. Samalla viillolla Missulta poistettiin pieni napatyrä, joka sillä oli jo vauvana.
Kotona Missu oli ihan kanttuvei koko päivän. Muutamaan ensimmäiseen tuntiin se ei hievahtanutkaan kopassaan.
Lopulta se heräili vähitellen, mutta sen jalat olivat kuin makaroonit ja se hoippui vain muutaman askeleen kerrallaan. Illalla se halusi ruokaa ja vettä ja alkoi heti virottuaan raapia nojatuoleja ja hyppiä. Hyppimistä olisi kuulema hyvä rajoittaa, mutta se on Missun kohdalla mahdotonta. Se kun asuu pääasiassa yläilmoissa.
Haavan suojaaminen on lähes mahdoton tehtävä. Olemme kaverini kanssa kokeilleet jo monta monituista erilaista sidettä ja teippausta. Missu ei olisi Missu, jos se jättäisi suojat rauhaan. Toistaiseksi se ei ole ehtinyt repiä haavaa näkyviin, vaikka sisukkaasti se työskentelee päämäärään päästäkseen.
Sain lääkäriltä mukaan pienimmän kaulurin mutta se on niin iso, että Missu menisi siitä läpi. Missu on tavallista pienempi don-sfinx ja painaa vain 2,3 kiloa. Pahvista kaulurin voisi taitella itse, mutta Missu luultavasti repisi senkin pois.
Tainan kissa oli aikoinaan jumittunut kaulurin kanssa vessanpöntön ja seinän väliin ja tullut sieltä pois ilman kauluria. Tiinan ja Pekan kissa oli protestoinut vimmatusti kauluria vastaan, ja lopulta se oli saanut tahtonsa läpi ja kaulurin pois.
Leikkaushaava on niin alhaalla, etteivät ompelemani tuubit sitä suojaa. Kokopukua en älynnyt hankkia etukäteen, enkä ole varma olisiko se Missun kohdalla toiminut. Toisin kuin Leilan don-sfinx Sauron, Missu inhoaa vaatteita. Se kiskoo paitoja niin kauan kunnes kangas menee rikki. Neuleita se repii ja nuolee niin antaumuksella, että niistä alkaa irrota nukkaa.
Teippien ja siteiden vaihtaminen on lievästi sanottuna hankalaa. Yksin se ei onnistu ollenkaan, ja kaverini kanssa olemme porukassakin vaikeuksissa. Ei näytä haavaan koskevan niin paljoa, että se estäisi Missun rimpuilua.
Nyt Missu sippasi. Se kaivautui lämmintä muuria vasten olevaan pesäänsä ja vetelee sikeitä. Taidanpa käydä nokosille minäkin.
Missusta lisää juttuja ja kuvia tunnisteella don-sfinx.
