Riiviötoipilas Missu
Missun leikkauksesta on vähän yli viikko. Huh! Sanon minä. Missun pääasiallinen tehtävä viikon ajan on ollut repiä siteitä irti. Aika monet teippirullat ja erilaiset siteet on viikon aikana testattu, mutta mikään ei pysy kunnolla paikoillaan. Niinpä niitä pitää vaihtaa tai parannella monta kertaa päivässä.
Missu on saanut suurinpiirtein hyvästä käytöksestä siteiden vaihtamisen aikana karkkia, ja se osaa palkintoaan jo odottaa. Silti se naukuu aina sydänsärkevästi, kiemurtelee ja pieksää hännällään pöytää. Jos toimenpide kestää liian pitkään, Missu yrittää joskus näykkäistä epäpäteviä hoitajiaan.
Muutama päivä leikkauksen jälkeen Missu alkoi vähentää hyppelyä ja kiipeilyä ja selvästi varoa liikkeitään. Edelleenkään se ei malttanut pysyä poissa leivinuunin lämpimästä kupeesta, jonne päästäkseen sen on loikattava. Se halusi päästä myös sohvalle ja vartiointipaikalleen pianon päälle. Erilaiset väliaikaiset porrasrakennelmat helpottivat toipilaan pääsyä suosikkipaikkoihinsa.
Missu myös rupesi kulkemaan hitaammin ja omituisessa asennossa, takajalat koukussa ja pylly pitkällä. Eläinlääkärin vastaanotolta neuvottiin antamaan Missulle särkylääkettä muutamana päivänä. Jos se lopettaisi kokonaan liikkumisen tai jos sille tulisi muita oireita, pitäisi ottaa uudelleen yhteyttä.
Lääkkeen saa onneksi hyvin annettua ruuan sekaan sotkettuna. Missun ruokahalussa kun ei ole toipilasaikana ollut valittamista. Kerran päivässä annettava lääke selvästi auttaa.
Edelleen Missu kävelee tavallista matalampana, mutta sen vauhti on huimasti kiihtynyt. Välillä se ottaa jopa spurtteja sellaisella vauhdilla, että riepumatot menevät myttyyn. Eilen kun menin yläkertaan, syöksyi Missu ohitseni portaissa. Ensi töikseen se loikkasi silityslaudalle ja aloitti urakointinsa.
Uuden siteen laittaminen taisi ottaa toipilasta aivoon, ja se meni mököttämän lämpimään.
Tässä tunnelmia Missun ensimmäisiltä toipilaspäiviltä
Muita Missujuttuja löytyy tunnisteella don-sfinx.
