Mummin mekosta liivihame

Luulen tämän mummin tummanvihreän pyhämekon olevan peräisin 1960-luvulta. Ennenvanhaan pyhämekkoja ei pidetty kuin harvoin, joten kangas on yhtä  hyvä kuin uutena. Mekon niskassa olevassa lapussa lukee Siro-Puku Lahti koko 40. Mekko oli hyvässä tallessa äidin vaatekomerossa, mistä sen kesällä kaivoin esiin. 

Osassa kuvia väri on ihan mitä sattuu, mutta oikea sävy on siis tummanvihreä. Kangas on vähän rosopintainen ja heikosti kimalteinen. Mekko oli minulle niin kikkana, etten ollut saada sitä päältäni pois. Piti puhista aika kauan, ennen kuin mekosta vapauduin.

Halusin mekosta liivihameen, ja se vaati muutamia toimenpiteitä. Ensimmäiseksi saivat lähteä vuori ja hihat. 

Helman sain himpun verran pitemmäksi, kun ratkaisin käänteen ja tein siitä kapeamman. Leveyttä helmaan tuli juuri tarpeellinen määrä, kun avasin edessä olevan vekin. Aukaisin myös edustan kaksi muotolaskosta, koska liivihameen alle pitää sopia pusero. Koska vaatteita ei ennen pesty niin paljoa kuin nykyisin, olivat käännökset samaa väriä kuin muukin kangas.

Vekin ratkomiskohtaa piti vähän retusoida osin käsin ja osin koneella ommellen.  

 Koska irrotin vuorin, sen alta paljastui niskassa sauma, johon kaulus kovikekankaineen oli kiinnitetty. Piilotin ompeleet pätkällä kapeaa kanttinauhaa, jonka ompelin paikoilleen käsin. Eipähän sitä näy silloin, kun mekko on päällä, mutta halusin sen silti vähän siistimmäksi. 

Suurensin hiha-aukkoja leikkaamalla niistä sentin pois. Kääsin aukkoihin pienet käännökset, ja ompelin ne pienellä tikillä. Kuvassa aukot vähän mutkuilevat, mutta silittämällä niistä tuli ihan priimat. 

Mekon kangaspäällysteiset napit ovat kivat.

 Korjausten jälkeen pesaisin mekon käsin ja aamulla silitin sen. Purettuja kohtia ei juuri huomaa, ja loputkin jäljet varmaan katoavat vähitellen. 

Kuvassa mekon alla on musta trikoopaita, mutta myös paitis käy sen alle hyvin. 

Lisää tuunattuja mekkoja ja hameita löytyy tunnisteella mekot ja  hameet.