Immeiset on erillaissii
Tänä uamuna ku vielä makkailin petissä, tuil mielleen yks vanaha juttu aika pitkän aijan takkoo. Jonotin jonnii tavaratalon kassalla vuorrooni, kun eissäin oleva naisimmeinen pyys myyjältä neuvoo hienpoistoainneen ostoon. Se oil tietenni reksonnoo. Myyjä heit ties mitä asiakas tarvihti. Minnuu se sillon naaratti, ku olin olevinnaa viksumpi ku se ostaja. Eihän se mittään hienopoistoainetta ollunna ko teotoranttii. Tietennii.
Muistin minä jottain muitai vanahoja juttuja, vuan ne piäs unehtummaan. Olin vielä niin unenpöpperössä sillo. Missuhi vieressä nukku nii makkeesti, jotta pistin silimät uuvestaan hetkeks kiini minnäi. Vuan jospa ne jutut tulis uuvestaan mielleen tässä kirjottaissa.
Sittä ko kävin lehen postiloutasta ja luvin tämän Tuire Haverisen mukavan kirjotuksen (Ylä-Karjala 8.1.2019), ni teki miel kirjottoo murteella. Kerran aikasemminni kirjotin tähän plokkiin murtteella. Sen voip lukkee tästä jos kuka haluvvaa Tään päivän kuulumissii
Tiällä puhuttaan nii monella tappoo jottei o tosikkaa. Aeka harva näin paljo lottuuttaa, vuan kyllä jottii jaksaat viäntee ihan hirvveesti. Savon puolella yks tutuntapane naine oil monta kymmentä kerttoo käynä kyläkaapasta aina kevväällä ostamassa kolome pussii semmosta hernelajjii ko kelvotonta vuntterii. Sen äit oil käskennä. Hyvin oil ne herneet itännä. Vuan kerran se naine oil sattunna vilkasemmaan pussin kylykee. Eihän siinä ollu lukena kelvotonta vuntterrii ku Kelvington wonder. Vuan mitäs sillon vällii ku justi oikkeita oil ne herneet.
Oil minu äitihi käynä monet kerrat hakemassa mummille Lieksan apteekista pastasalavoo. Kerran äit oil ite sitä tarvinna ja sillon vasta oil huomanna, että putken kylessä oil lukena sinkkisalva-zinkpasta. Äitii se oil nolottanna vaekka mitäs tuosta. Salavvoo ku salavvoo.
Ai niin sehän se tuil uamulla mielleen, ku pienenä mänin kaapasta hakemmaan kuivattuja omenoita. En ymmärtännä mittee se myyjä alako nauroo, kun sanoin että äit käski hakkee kuivanneita omennii. Vasta pitkän aijan piästä älysin. Vuan myö asuttiinni sillon Savossa. Sielä minä tämän viäntimsennii oikkeestaa opin.
Siitä samasta kaapasta oil kerran yks poeka tullunna hakemmaan koerille luita. Niitä sai sillon ilimaseks. Sittä se poeka oil jatkanna, ettei luihen pitäs olla nii rasvassii ku viimeks, kun äitillään oil maha tullunna kippeeks.
En nyt jouvakkaan kirjottammaan enempee ku minun kaveri näkkyy tulevan, ja meillon vähä pisneksii tehtävänä.
Jos joku muuhi innostuu murtteella kirjottammaan, ni laittakee linkkii. Mukava ois lukee erillaissii murrepostaukssii.
Ja kyllä tuo Tuirehi varmmaan noppeesti oppii lissee pohjoiskarjalasittain viäntämmään.
