Löhöilyä
Näpertelyjeni määrästä voisi päätellä, että en osaa laiskotella. Se on ihan virheellinen luulo. Olen oikein hyvä löhöilyssä ja laiskottelussa. Yleensä siihen liittyy lukemista tai ristikoiden ratkomista, mutta niitä ei lasketa tekemiseksi vaan ajanvietteiksi tai rentoutuskeinoiksi. Eikä myöskään neulominen ole tekemistä, jos neuloo samalla kun katsoo telkkaria. Neulominen varmistaa sen, etten nukahda kesken ohjelman. Eilen rupesin katsomaan kuudelta telkkaria ilman neulomista, ja jo ennen puolta seitsemää olin umpiunessa. Hyvin kyllä iltatorkkujen jälkeen jaksoi puuhailla puoleen yöhön.
Että velehtiminen kävisi mahdollisimman helposti, sille pitää olla hyvät puitteet.
Talon vintissä oli hylätty vanha levitettävä sohva. Se oli sellaisenaan liian kova nukkujille. Myös istuminen oli epämukavaa kovuuden ja suoran selkänojan takia. Niinpä siitä tehtiin olkkariin makoilupaikka. Pehmusteeksi laitoin paksun patjan, jonka kuorrutin tilkkutäkillä ja lampaantaljalla. Kesäksi talja joutuu aina vintiin. Tilkkutäkin ompelin joskus monta vuotta sitten, ja talja on oikeastaan turkki. Ostin sen kirpusta 50 sentillä, ja käytin sitä vain kerran. Se oli ihan kamalan painava, ja lyllersin se päällä kuin lumiukko. Niinpä ratkoin sen vällyksi.
Olkkarin sohva on mummin ja ukin peruja. Siihen piti jo ajat sitten uusia jouset ja kankaat. Sohvan ulkonäkö muuttuu helposti, kun sen päälle viskaa kankaan. Nyt siinä on Heidin antama tilkkutyö.
Hyvässä loikoilupaikassa pitää aina olla paljon tyynyjä ja vällyjä, joiden alle voi kaivautua nokosille.
Tyynyjä pitää olla myös tuoleissa.
Tyynyistä ja tilkkutäkistä saisi oikeastaan omat postaukset. Niistä siis lisää myöhemmin.
Tyynyjä lisää hakusanalla tyynyt tilkkutöitä hakusanalla tilkut
