Kätkijät
Minulla on tosi hyvä mielikuvitus, joka auttaa näkemään mukavia tai jännittäviä asioita silloinkin kun niitä ei oikeastaan ole. Ehkä siksi en ole koskaan tullut liian aikuiseksi lukemaan satuja. Niitä lukiessa mielikuvitus pääsee vapaasti laukkaamaan.
Yksi mielikuvistusta ruokkiva kirja on Mary Nortonin vuonna 1952 kirjoittama Kätkijät. Jo lapsena mietin, mitä kaikkia tavaroita nuo pienet ihmiset, jotka sopisivat asumaan nukkekodissa, voisivatkaan hyödyntää.
Alkuperäinen kirjan nimi on The Borrowers, joten suomenkielinen nimi on hieman harhaanjohtava. Suomeksi on ilmestynyt ainakin neljä osaa, Kätkijät, Kätkijät taivasalla, Kätkijät yläilmoissa ja Kätkijät virran vieminä.
Ajatus kätkijöistä on kiehtova. Onhan toki hauskempi ajatella, että joku on tarvinnut esimerkiksi aina kadoksissa olevaa ratkaisuveistäni, kuin että olisin sen huolimattomuuttani hukannut. Kätkijöiden piikkiin menevät myös salaperäisesti loppuneet karkkijemmat, omituisen nopeasti tyhjentyneet tulitikkurasiat ja monet pienet ompelutarvikkeet. Harmi että Kätkijät pysyttelevät poissa näkyvistä, eikä heiltä voi kysyä mitä he tarvitsisivat. Olisi kiva tehdä heille jotain tilauksesta, vaikkapa talvi- tai petivaatteita, pieniä ruoka-annoksia tai huonekaluja.
Ostin joskus ammoin telkkarista tulleen Kätkijät-sarjan lastenlapsille, mutta en malttanut odottaa heitä tulevaksi. Niinpä katsoin kaikki levyt melkein yhteen pötköön. Kaverini tuli kun olin katsomassa sarjaan, ja hänkin jämähti sitä seuraamaan. Tietysti katson sitä aina uudelleen, kun joku lapsista sitä katsoo. Hyvät tarinat eivät kyllästytä.
Kirjoista on myöhemmin tehty myös elokuva, joka tuli - ei kovin kauaa sitten - telkkarista. Tulin oikein huonolle tuulelle, enkä voinut edes katsoa elokuvaa loppuun. Se oli tehty ihan väärin! Ohjaaja ei ollenkaan ollut käsittänyt mistä on kyse.
Mukavia pieniä ihmisiä ovat myös Johannan minulle lahjoittamat, bolivialaiset pienet nuket. Kun nuket laittaa tyynyn alle, ne vievät pahat unet mennessään.
Yksi mielikuvistusta ruokkiva kirja on Mary Nortonin vuonna 1952 kirjoittama Kätkijät. Jo lapsena mietin, mitä kaikkia tavaroita nuo pienet ihmiset, jotka sopisivat asumaan nukkekodissa, voisivatkaan hyödyntää.
Alkuperäinen kirjan nimi on The Borrowers, joten suomenkielinen nimi on hieman harhaanjohtava. Suomeksi on ilmestynyt ainakin neljä osaa, Kätkijät, Kätkijät taivasalla, Kätkijät yläilmoissa ja Kätkijät virran vieminä.
Ajatus kätkijöistä on kiehtova. Onhan toki hauskempi ajatella, että joku on tarvinnut esimerkiksi aina kadoksissa olevaa ratkaisuveistäni, kuin että olisin sen huolimattomuuttani hukannut. Kätkijöiden piikkiin menevät myös salaperäisesti loppuneet karkkijemmat, omituisen nopeasti tyhjentyneet tulitikkurasiat ja monet pienet ompelutarvikkeet. Harmi että Kätkijät pysyttelevät poissa näkyvistä, eikä heiltä voi kysyä mitä he tarvitsisivat. Olisi kiva tehdä heille jotain tilauksesta, vaikkapa talvi- tai petivaatteita, pieniä ruoka-annoksia tai huonekaluja.
Ostin joskus ammoin telkkarista tulleen Kätkijät-sarjan lastenlapsille, mutta en malttanut odottaa heitä tulevaksi. Niinpä katsoin kaikki levyt melkein yhteen pötköön. Kaverini tuli kun olin katsomassa sarjaan, ja hänkin jämähti sitä seuraamaan. Tietysti katson sitä aina uudelleen, kun joku lapsista sitä katsoo. Hyvät tarinat eivät kyllästytä.
Mukavia pieniä ihmisiä ovat myös Johannan minulle lahjoittamat, bolivialaiset pienet nuket. Kun nuket laittaa tyynyn alle, ne vievät pahat unet mennessään.
