Kimallusta pimeänä päivänä - valosieppari

Oli aika hämärä päivä. Tuuli repi suurimman osa puiden kesävaatteista maahan, ja valo näytti vähenevän entisestään. Ehkä siksi rupesin näpertelemään oikein kimaltavaa valosiepparia. Olen tehnyt yhden valosiepparin aikaisemmin. Sen voi katsoa tästä VALOSIEPPARI.


Tähän sieppariin tarvitsin

kaksi käytettyä cd-levyä
kimallepaperia
jo kertaalleen käytettyjä jalokiviä, aitoja, ilman muuta
rihkamakoruja
kimalleliimaa
kuumaliimapistooli ja liimaa


Aluksi uitin levyjen reunoja kuumassa vedessä. Siten iskin niiden läpi piikin, että sain reiät ripustussiimalle. Levyt halkeilevat helposti, ja kuumassa vedessä liottaminen auttaa ne kestämään paremmin tuhotöitä. 


Liimasin kummankin levyn täyteen jalokiviä, korujen osia ja kimallepaperista leikkaamiani tähtösiä ja palloja. Liimapyssy sotki tavallista enemmän, koska se veteli viimeisiään. Lopulta se sammui kokonaan. Onneksi olin jo ennakoinut asian, ja ostanut uuden liimapistoolin valmiiksi. 


Lätkäsin levyt huolimattomasti vastakkain, ja ne jämähtivät hetkessä kiinni toisiinsa - vinoon. Levyjen valkoiset reunat jäivät ärsyttävästi näkyviin. Peitin mokan sivelemällä vihreää kimalleliimaa levyjen reunoihin. 


Ehkä valosiepparit ovat vähän turhia, mutta ne välkkyvät nätisti kun valo osuu niihin. Ne myös tekevät pimeällä kivoja varjoja. Ennen kaikkea, niitä on kiva näperrellä. Kuuntelin siepparia tehdessäni radiota, ja Missu kävi välillä katsomassa työn edistymistä. No, ehkä sen tarkoitus oli enemmänkin muistuttaa ruoka-ajan lähestymisestä. 


Lisää ripustettavia juttuja tunnisteella roikut

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää