Amazoninlilja kukkii

Amazoninliljani on niin vanha, etten suorilta oikein edes muistanut miten monta vuotta sitten sen hankinkaan. Pienen muistelemisen jälkeen tulin lopputulokseen, että sen täytyy olla melkein kolmekymppinen. 

Jos liljaa menee liian usein sorkkimaan, se tekee kukkimislakon. Jakaminen kyllä onnistui, mutta kukinta loppui muutamaksi vuodeksi. Se ei myöskään pidä liiasta vedestä eikä liian hyvästä mullasta. Niinpä kokonaan vaihdan mullan vain muutaman vuoden välein. Ehkä kerran vuodessa rapsuttelen pintamultaa ja lisään sen tilalle vähän uutta. Se on ollut samassa ruukussa ikuisuuden.


Kesät lilja viettää ulkona. Viime kesänä se sai vähän liikaa vettä ja oli jokseenkin surkea näky, kun sen syyskuussa sisälle toin. Siitä se kuitenkin taas alkoi virkistyä. Yläkerran vierashuone on tyhjillään ollessa aika viileä. Ehkä kerran viikossa sen lämmitän, ja silloin amazoninlilja yleensä saa viikottaisen vesiannoksensa. Ei se ole moksiskaan, jos kastelu viivästyy. Silloin se vaan juo tavallista enemmän. 


Yleensä lilja kukkii pari kertaa vuodessa. Viime talvena se teki ennätyksensä kasvattamalla yhtäaikaa seitsemän kukkavartta. Silloin sen lehdet olivat ihan kurjan näköiset. Nyt se on tehnyt vasta yhden, tavallista suuremman, kukinnon, ja sen lehdet ovat tosi suuret ja kiiltävät.

Lisää kukkasia löytyy tunnisteella kukat.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää