Alushame kaulassa
Joskus kesällä leikkasin puolihameeni kappaleiksi, ja ripustin päälliskankaan makkarin ikkunaan salusiiniksi. Nyt ikkunoissa on vähän peittävämmät verhot, joten en voi ottaa hameverhosta kuvaa. Voi kyllä olla, että se vilahtaa jossain aikaisemmassa postauksessa. En tosin muista missä.
Verhopuuhassa hameen alushame jäi viereksimään muun roinan sekaan.
Eilen kun alushame sattui käteen kekkasin, että siitähän saa monta hyvää vuorikappaletta pussukoihin. En onneksi vielä sitä leikannut, koska sehän on ihan valmis tuubihuivi. Sellainen minulta puuttuikin.
Joskus pidän pitkulaista, käsinvirkattua pöytäliinaa kaulassa. Lämmin se ei ole mutta oikein nätti se on. On aina hauskaa, jos tavaroille keksii uusia käyttötarkoituksia.
Huivimannekiinina on Serla-orava. Oravia sai joskus vaihtamalla ne kymmeniin merkkeihin, joita sai talous-, nenäliina- ja vessapaperipakkauksista. Pakoitin kaikki tututkin antamaan merkit minulle, ja silti keräilyajan lähestyessä loppuaan jouduin ostamaan papereita vissiin puoleksi vuodeksi. Sain kerättyä kaksi isoa ja monta pientä oravaa.
Niiden lisäksi en voinut olla ostamatta kolmatta isoa oravaa kirpusta, ja olen saanut lisää pikkuoravia lahjaksi tytöiltä. En yleensä viitsi keräillä mitään merkkejä, mutta oravat ovat niin söpöjä että höyrähdin mainoksen uhriksi. Vessapaperit eivät vanhene, joten hupsutus ei aiheuttanut vahinkoa. Ja lastenlapsista oravia on kiva hoitaa.
Verhopuuhassa hameen alushame jäi viereksimään muun roinan sekaan.
Eilen kun alushame sattui käteen kekkasin, että siitähän saa monta hyvää vuorikappaletta pussukoihin. En onneksi vielä sitä leikannut, koska sehän on ihan valmis tuubihuivi. Sellainen minulta puuttuikin.
Joskus pidän pitkulaista, käsinvirkattua pöytäliinaa kaulassa. Lämmin se ei ole mutta oikein nätti se on. On aina hauskaa, jos tavaroille keksii uusia käyttötarkoituksia.
Huivimannekiinina on Serla-orava. Oravia sai joskus vaihtamalla ne kymmeniin merkkeihin, joita sai talous-, nenäliina- ja vessapaperipakkauksista. Pakoitin kaikki tututkin antamaan merkit minulle, ja silti keräilyajan lähestyessä loppuaan jouduin ostamaan papereita vissiin puoleksi vuodeksi. Sain kerättyä kaksi isoa ja monta pientä oravaa.
Niiden lisäksi en voinut olla ostamatta kolmatta isoa oravaa kirpusta, ja olen saanut lisää pikkuoravia lahjaksi tytöiltä. En yleensä viitsi keräillä mitään merkkejä, mutta oravat ovat niin söpöjä että höyrähdin mainoksen uhriksi. Vessapaperit eivät vanhene, joten hupsutus ei aiheuttanut vahinkoa. Ja lastenlapsista oravia on kiva hoitaa.
