Muistokirjoitus seitsemälle siilille
Veljeni laittoi viestin ensimmäisen siilivauvan ilmaantumisesta. Se oli tullut emonsa kanssa iltapalalle. Heti menin pihalle katsomaan, josko tähänkin jo vauvoja ilmaantuisi.
Pekka ja Tiina kun asuvat vajaan kilometrin päässä saman tien varrella, ja usein samat eläimet käyvät kylässä molemmilla. Myös puolessa välin tietä asuvat naapurit ruokkivat lintuja ja siilejä, joten eläinkavereilla on varaa valita.
Ei ehtinyt siiliäiti vauvaansa minulle näyttämään, koska aamulla se löytyi emonsa vierestä raadeltuna lähellä iltapalapaikkaansa. Vähitellen raadeltuja siilejä löytyi Tiinan ja Pekan pihalta lisää. Tappaja ei syönyt siileistä mitään, Se vain katkaisi niiden niskat ja veti suolet pihalle - ei mikään miellyttävä näky.
Sen jälkeen tappaja siirtyi minun pihaani. Kaksi siiliä löytyi tästä samalla tavoin tapettuna. Melko varmasti syyllinen oli minkki, joka tappaa huvikseen. Eipähän minkki luonnolleen mitään voi, mutta kyllä vaan harmittaa.
Siilejä ei alunperinkään ollut tänä kesänä yhtä paljoa kuin viime kesänä. Kahden viimeisen tihutyön jälkeen naapurissa vilahti enää yksi siili ja minun pihassani ei yhtään.
Täytyy toivoa, että keväällä uusia siilejä löytää tiensä siiliravintolaani, ja että minkki siirtyy metsästämään jonnekin muualle.
Siileistä juttuja ja kuvia löytyy hakusanalla siilit ja muista eläimistä
puput
oravat
metsäkauriit
linnut.
