Lämpimiä vällyjä ja kissanelämää
Kävin hakemassa vintistä lisää sukkalankoja ja mitä löysinkään. Kaksi vanhaa villahuopaa, jotka välillä olivat lepolomalla vinttikomerossa. Vintissä oli niin kylmä hihhuilla sisävaatteissa, että lämpimästä muistuttaneet viltit tarttuivat väkisin kyytiin.
Niinpä sohva ja sen viereinen tuoli saivat hetkessä talvimekot. Sinipunaraitainen viltti oli yöpeittoni 1960-luvulla. Meillä ei käytetty pussilakanoita vaan tavallisia suoria lakanoita. Lakana suojasi vilttia alapuolelta, ja sen yläreuna taitettiin viidentoista-parinkymmenen sentin verran peiton päällispuolelle. Minulla on sellainen mielikuva, että aika usein lakana oli aamulla omana myttynään ja peitto omanaan.
Ensimmäisen pussilakanani ostin 1970-luvulla kesätienesteilläni. Se oli sellainen hieno punavalkokukallinen, jonka Heidi muistaakseni vei opiskelijakämppäänsä.
Viluisten on helppo kääriytyä vällyjen sisään, koska ne ovat
sohvalla ja tuolilla irrallaan.
Eilen synttäreitään vierasjoukon keskellä juhlinut Missu on tänään ottanut rennosti.
Se ei malta kunnolla nukkua, kun Johannan porukat ovat läsnä. Vasta kun he käyvät jossain tai menevät yöpuulle, käy Missu nukkumaan.
Äitimuorin mielestä Missun synttäreillä olisi pitänyt tarjota kakkua, mutta meillä oli vaan hillopitkoa ja suklaata. Sankari sai muutaman ylimääräisen karkin ja monet onnittelut.
Leilan don-sfinx Sauron sai joululahjaksi nallepuvun. Minusta Sauron näyttää vaaleanpunaisessa puvussaan paremminkin lampaalta kuin nallelta. Mutta hieno puku on, en väitä vastaan.
Kissamaisia postauksia löytyy lisää hakusanalla don-sxinx.
