Joulurauhaa metsänreunassa

Kävin viimeisen kolmen viikon aikana viidessä joulukonsertissa ja eilen vielä katsomassa jouludraama Immanuelin Nurmeksen kirkonmäellä. Joku tapahtumista olisi varmaan jäänyt väliin, jos en olisi ollut kirjoittamassa niistä paikallislehteen. 

Noin runsaan jouluohjelman jälkeen on mukava viettää joulua kotosalla kaikessa hiljaisuudessa. En ole kuluneina viikkoina edes kaivannut joululauluja, vaikka tavallisesti kuuntelen niitä sekä levyiltä että radiosta. 


Postauksen kuvat ovat aiemmilta talvilta, vaikka kauriit käyvät nytkin pihalla joka päivä. 
Aamulla oli vielä hämärää, kun kurkkasin verhonraosta pihalle. Äitikauris oli tuolloin jo aamiaisella kahden lapsosensa kanssa. 


Kuten nämäkin kaksoset, villiintyvät myös tämän talven pikkukauriit joskus kokeilemaan sarviensa tehoa.


 Niin pienistä sarvista ei ole vaaraa kenellekään, semmoiset tyngät ne vasta ovat. 


Joskus ruokailu keskeytyy, kun paksun turkin alla kutisee. Onneksi kauriiden koivilla yltää rapsuttamaan kutisevia kohtia. 


Tuntuu aina yhtä kivalta, kun kauriit jäävät nukkumaan pihalle. Viimeksi eilen aamulla kaksi kaurista kömpi hangesta pystyyn ja suunnisti suoraan aamupalalle makkarin ikkunan taakse. 


Koska pyrin aina juhlapäivinä - ja mahdollisimman paljon myös muina päivinä - tekemään juuri sitä mitä huvittaa, taidan kömpiä Missumussun viereen päiväunille. 

Näiden kauriskuvien myötä toivotan hyvää aattoiltaa lukijoilleni!


Eläinpostauksia löytyy lisää tunnisteilla

metsäkauriit
oravat 
puput
siilit
linnut
don-sfinx

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää