Aina ei voi onnistua, öljyvärikokeiluja
Kaivoin kätköistäni esiin muutaman tuubin öljyvärejä. Ne ovat olleet minulla jo pitkään, mutta en ole tullut niitä kokeilleeksi. Väreissä on sellainen erikoisuus, että pensselit voi pestä vedellä.
Otin käsittelyyn pienen pahvisen rasian.
Maalasin kanteen lumista metsää. Sitten vähän korjailin metsää. Ja lunta. Ja taivasta. Monta kertaa. Kermamaiset värit sekoittuivat hyvin, ja niillä oli tosi kiva maalata.
Maalia tuli aikalailla paksulti mutta luulin, että se kuivaisi päivässä tai parissa. Siinä arviossa erehdyin.
Pakkasmetsässä kimaltaa, joten halusin välkettä myös omaan metsääni. Avasin hilepurkin mutta päätin kuitenkin ennen hileen levittämistä korjailla metsää hieman. Sitten unohdin koko kimalteen ja hupsista vaan, huitaisin purkkia kyynärpäälläni. Kimalle on varsin näkyisää, kun se leijailee pöydältä lattialle.
Rumpsautin hileitä märän maalin päälle.
Ilmeisesti väriä tuli turhan reilusti. Maalaamisesta taitaa olla jo kaksi viikkoa, ja maali on vieläkin ihan märkää. Tietenkin Missu halusi nuuhkia uutta tuoksua, mutta ennätin napata kannen ennen kuin Missu pisti nenänsä siihen kiinni.
Samana iltana maalasin pari puuhelmeä.
Myös korviksiin tarkoittamani helmet ovat vielä aivan märät.
Sama juttu on koruihin tarkoitettujen munankuorten kanssa. En tiedä, kuivuvatko nämä koskaan. Kävi kuin kävi, niin hauska värejä oli kokeilla. Täytyy yrittää uudestaan, ja käyttää värejä hieman säästeliäämmin.
Kuoret ovat pari kertaa lentäneen leivinuunin päältä lattialle, ja näyttävät jo vähän kärsineiltä.
