Kauriiden lumoissa

Jo vuosien ajan olen ruokkinut metsäkauriita pihamaallani. Ensimmäisinä talvina kauriita oli neljästä viiteen, mutta vähitellen ne rupesivat lisääntymään.

Töpösarvi kaksi vuotta sitten.

Kahtena viime talvena niitä on enimmillään ollut yhtäaikaa ruokailemassa pihalla yksitoista, mutta niitä on lähistöllä vielä muutama enemmän. Osa tykkää käydä ruokailemassa itsekseen tai pienessä porukassa. 

On uskomaton näky, kun koko sakki on ikkunan takana. Ne ovat niin lähellä, että avoinaisesta ikkunasta yltäisi lähimpiä eläimiä koskettamaan.

Olen oppinut tosi paljon kauriiden elämästä, niiden elintavoista, ruokatottumuksista, yöelämästä, sarvien kasvusta ja valtasuhteista.

Kaltaiselleni luontohöperölle kauriiden läsnäolo on luksusta. Syys- tai lokakuusta toukokuulle asti saan joka päivä katsella noita ihania eläimiä. Keskitalvella ne vierailevat pihalla monia kertoja päivässä, ja usein ne yöpyvätkin pihapiirissä. 

Viiden vuoden ajan porukan pomo oli vanha herra, Töpösarvi. Se sai nimensä silloin, kun sen sarvet olivat vasta pienet töpöt. Eihän sen nimeä voinut enää muuttaa siinä vaiheessa, kun sarvet myöhempinä keväinä kasvoivat komeiksi monipiikkisiksi.

Töpösarvi piti nuoremmat pojat kurissa ja nuhteessa. Se suvaitsi niiden tulla samalle kasalle syömään vasta noukittuaan kasasta mieluisimmat tarjoilut.Tänä talvena kauriskarja oli saanut uuden johtajan, eikä Töpösarvea näkynyt koko talvena. Uusi johtaja oli muutaman vuoden takainen vasa, Pikkusarvi, jonka nimi ei myöskään ole oikeudenmukainen.

Lähikauppa auttaa pitämään kauriit kylläisinä lahjoittamalla bioroskiksen sisältöjä kauriiden pöytään. Lahjoitusten lisäksi ostan kauriille kauraa ja heiniä ja joskus ne saavat vierailta tuliaisiksi kuivia leipäpalasia.

Lisää juttuja eläimistä löytyy hakusanoilla

metsäkauriit
puput
oravat
linnut 
siilit