Päiväkahviseuraa


Hömötiainen päiväkahvilla. 

Omalla pihalla retkeily on mukavaa. Puitteet ovat viihtyisät,
ja ruuan vieminen retkipaikalle on mitä helpointa.
Ystäväni oravat ja linnut ovat oppineet pahoille tavoille.
Kun istun portaiden levikkeellä syömässä, kärkkyvät ystäväni 
usein välipalaa. Ne pyytävät niin kauniisti, että sydämeni heltyy. 
Kukapa voisi vastustaa oravan anovien silmien katsetta tai
hömötiaisen sirkutusta kahvikupposen reunalla.

Orava yritti vaivihkaa napata välipalaa.




Joskus kaverini ovat malttamattomia. On vähän hankalaa
keskittyä syömiseen, jos sylissä istuu orava ja pään päällä
hömötiainen. Ja kun ensimmäinen lellikki saa pähkinän, syöksyy 
koko oravasuku osingolle. Hämötiaisia olen muutaman kerran olen joutunut
muistuttamaan aiheesta, että mihin saa kakkia ja mihin ei.

Lapsenlapseni Seela ymmärsi jo parivuotiaana, että piha-aamiainen
maistuu paremmalle kuin sisä-aamiainen. Kesäaamuisin karkaamme 
eväinemme pihalle ennen kuin toiset nousevat. Seelan tehtävä on valita
astiat, tarjottimet ja lautasliinat ja minun valmistaa eväät. Viime 
kesänä Seelan sisko Eden, joka silloin oli kaksivuotias, liittyi 
nautiskelijaporukkaamme.  
Jos vettä ei tullut ihan kamalasti, istuimme me kolme anivarhain 
napostelemassa aamiaista pihamaalla. Koska Suomen kesä on mitä on,
jouduimme joskus kietoutumaan viltteihin, mutta se ei 
estänyt ylellistä nautintoamme.

Lisää eläinjuttuja hakusanoilla

linnut
oravat
metsäkauriit
siilit
puput

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Joulu sairaalassa