Retkikaverit

   Mäntyinen pihamaani vilisee oravia. Kesällä ei ollenkaan kummallista,

jos neljätoista oravaa pyörii jaloissa. Suurin osa niistä häipyy vähitellen omille 

teilleen, mutta osa jää aina pihaoraviksi.

Joka kesä muutama kesyyntyy ja alkaa seurata minua kuin pikkukoira. 

Kun lähden retkelle läheiseen satumetsään, lähtevät kesyt oravat 

mukaan. Ne painelevat edeltä joko puita tai maata pitkin, mutta jäävät aina 

vähän matkan päähän odottamaan. Ne tietävät, että minulla on niille omat eväät.

En tiedä lisäkseni ketään muuta, joka käy retkellä oravien ja lintujen kanssa.

On ihan satumaista istua kököttää metsässä oravan kanssa vierekkäin ja syödä

eväitä. Tuntuu aika hassulta, kun orava istahtaa kivelle viereen ja alkaa

kaivella taskustani tai korista pähkinöitä.

Oravien lisäksi tiaiset retkeilevät kanssani. Varsinkin hömötiaiset

kesyyntyvät helposti. Ne istuvat mielellään kädellä ja joskus kulkevat metsässä

pääni päällä istuen. Usein koko parvi lähtee pihasta mukaani eväsretkelle. 

Yleensä en ehdi kävellä montaa metriä, kun täytyy jo pysähtyä antamaan 

syötävää malttamattomille kavereilleni.

Joskus hömötiaiset alkavat nahistella pähkinöistä kämmenelläni.

Lisää juttuja eläimistä löytyy hakusanoilla

linnut
oravat
metsäkauriit
puput
siilit

ja retkijuttuja hakusanalla

retket