Roger Moore

1960-luvulla telkkari oli mustavalkoinen, ja siinä näkyi vain yksi kanava. Lasten- ja 
nuortenohjelmia oli vain muutamia, ja niitä katsottiin ahkerasti. Ivanhoe, jossa sankarina
esiintyi juuri edesmennyt Sir Roger Moore, alkoi samalla kellonlyömällä kun koulu 
loppui. Onneksi koulu oli lähellä - piti vain pinkaista pikkumatka polkua pitkin ja 
kylätien yli. Niinpä ohjelmasta ehti kulua vain alkutekstit.

Vähän isompana saimme sisarusteni kanssa  katsoa Roger Mooren tähdittämää 
Pyhimystä  yhdessä Moore-fanien, äidin ja isän kanssa. Pyhimys oli niin 
jännittävä, että  tappelukohtauksissa äiti laittoi pikkusisareni kasvojen 
eteen tyynyn. Tyynysuojaus lopetettiin, kun Taina kerran tokaisi ärtyneenä: 

" Älä laita sitä tyynyä eteen. Tappelukohtaukset on just parhaita!"

1970-luvulla alkoi Veijareita ja Pyhimyksiä, joissa Mooren parina näytteli
Tony Curtis. Koko perhe odotti aina iltaa, jolloin vitsikäs sankarimme taas
pelastaisi neidot pulasta ja ratkaisisi kaikki rikokset.

Ja sitten seurasivat Bond-leffat, joiden ensiesitykset kävimme 
katsomassa elokuvateatterissa. 

Perheeni ikivihreä kasku liittyy Roger Mooreen. Kun lähdimme 
kesämökiltä saunan jälkeen syrjäistä metsätietä pitkin pyöräillen 
kotiin, laittoi äiti ripsiväriä. Miksi? Äidin vastaus kuului:

"Koskaan ei tiedä tuleeko Roger Moore tiellä vastaan."




Lapsuuteni sankarin, Roger Mooren, charmi puree yhä.




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää