Tähtipupu teini-iässä

Kesyt puput, Tähti ja Ruusu, jäivät parin viikon seikkailulta palattuaan 

pihapiiriin koko loppukesäksi. Vasta iltojen pimetessä Ruusu alkoi yhä useammin 

loikkia pellon poikki ja tien ylitse metsään. Aamuisin se kuitenkin istuskeli 

 taas tutulla paikallaan liiterin nurkalla. Myös Tähti alkoi tutkia ympäristöä, 

mutta vastakkaisessa suunnassa kuin Ruusu. Tähti hivuttautui vähän kerrassaan 

 syvemmälle viereiseen vanhaan metsään, jonka olen nimennyt Satumetsäksi. 

Aamuisin Tähti oli Ruusun lailla  taas kotipihalla.

Olen varma siitä, että eläimet oppivat nimensä kun sitä tarpeeksi 

usein toistaa. Niinpä aina pihalle mennessäni - niin hupusulta kuin 

se saattakin kuulostaa -   huutelin pupuja nimeltä:

"TÄHTIIIIIII, RUUSUUUUU"

Tähtipupun syyseleganssi.

Jänikset, varsinkin Tähti, rupesivat reagoimaan ääneeni. Kuullessaan jutteluni, Tähti pysähtyi, ja joka kerta ihmettelin sitä yhtä paljon.  Myöhemmin syksyllä jänikset jäivät yhä pitemmiksi ajoiksi pihan ulkopuolelle, mutta kävivät vielä silloin tällöin kotona näyttäytymässä. Retkeillessäni Satumetsässä tapasin Tähtipupun viikkojen ajan melkein joka kerralla. Aina se pysähtyi hetkeksi kun juttelin sille. Ihan kuin se olisi odottanut minua. Kun pääsin muutaman metrin päähän, Tähti jatkoi loikkimista syvemmälle metsään, mutta pysähtyi taas kun huutelin sitä. Naureskelin mielessäni ajatellessani, mitä mahdollinen metsässä liikkuja mahtaisi tuumata kuullessaan minun puhuvan jänikselle. Jos kaverini ei olisi nähnyt jäniksen ja minun erikoista kaveruutta sekä pihalla, pellolla että metsässä, olisin ehkä jälkikäteen luullut kuvitelleeni. 



Lisää eläinjuttuja löytyy tunnisteilla

puput
oravat
siilit
metsäkauriit
linnut