Korviksia joka lähtöön

  Teen korviksia sekä uusista että vanhoista tarvikkeista. Koukut ja 

välikappaleet ovat kaikissa korvakoruissa uusia, koska käytettyjen 

korujen nikkelipitoisuutta ei voi tietää. Koukut ja renkulat ovat joko 

hopeaa, hopeoitua nikkelitöntä koruterästä tai tavallista terästä.

Joskus korviksista tulee liian painavia, ne tarttuvat hiuksiin tai

näyttävät pöljiltä, mutta eipä hätää. Korupihdeillä tekeleet saa

hetkessä alkutekijöihinsä. Kun koruinnostus aikoinaan iski, näpertelin

niitä tavallisilla pihdeillä. Niillä sai hyvin väännettyä vahvojakin 

tarvikkeita uuteen uskoon, mutta ne olivat vähän kömpelöt. 

Lisäksi ne naarmuttivat joitakin materiaaleja.
Innostuksen jatkuessa ja pahentuessa hankin

muutamat peruskorupihdit ja pienet leikkurit. Jos käsittelen 

tavallista paksumpaa teräslankaa tai muuta kovapintaista 

materiaalia, käytän niitä väännellessäni tavallisia pihtejäni.

Näpertelyssä rajana on vain mielikuvitus, ja sen olen päästänyt

valloilleen. Korviksia on syntynyt sitruunalohkoista, maasta 

löytyneistä höyhenistä, rintsikoiden olkaimista, 

lahjapaketin rusetista, lusikoista, avaimista, puserosta 

ratkaisemastani pitsistä, pitsiliinasta ja niin edespäin. 

Hyödynnän myös vanhojen korujeni käyttökelpoisia osia.

Tilauskorviksia pääosin kierrätystarvikkeista.

Koruja löytyy lisää tunnisteella korut.