Torkkupeittoja sukanvarsista

Mitä enemmän kierrätän, sen vähemmän voin heittää tavaroita 
roskiin. Vintissä lojuneet, moneen kertaan tuunatut
villapaidat kävivät hermoon. Tarvitsin pihan hetekalle 
lämpöisen vällyn, joten kävin käsiksi villavaatteisiin. 
Leikkelin paidoista ja villatakeista palasia sen mukaan, missä 
niissä oli käyttökelpoisia kohtia. Lahot osat raskin peräti pistää
roskiin. Tosin annoin ensin pihan eläinten valita niistä pesätarvikkeita. 
Aloin ommella palasia vierekkäin ensin ne siksakaten ja 
lopuksi suoralla ompeleella vahvistaen. Jumpperit loppuivat 
aivan kesken, joten lisäsin peiton reunoihin villasukkien varsia. 
Parsiminen on kivaa, mutta ei sukkia voi loputtomiin parsia. 
Enimmissä sukissa varret jäävät ehjiksi, ja sainkin sukistani monta 
hyvää palaa. Leikkeet eivät purkautuneet juuri ollenkaan, joten
en vaivautunut huovuttamaan niitä koneessa.

Koska peittojen tekeminen oli niin hauskaa, ja minulta
loppuivat tarvikkeet, kävin taas penkomassa vanhempieni
varastoja. Sieltä löysin aarteita, isäni neulomia
kirjoneulevillapaitoja, jotka oli tarkoitus purkaa. Onneksi
ehdin ensin, sillä sain neuleista Taina-siskolleni kauniin
torkkupeiton. Täydensin peittoa jo aiemmin palasiksi leikatun 
villaviltin palasilla.

Lämmin päiväunipeitto vanhoista villapaidoista.

 LISÄÄ TILKKUTÖITÄ
SÄNKYPEITTO LASTEN PIIRUSTUKSISTA
TILKUISTA PEITTO JA TYYNY

ja hakusanalla tilkut

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää