Tanssin pyörteissä

Harrastin ennenvanhaan tanssimista, ja kävin tanssikursseilla ja lavatansseissa. Työni puolesta hommasin tansseja erikoisryhmille. Kävimme vapaaehtoistoimijoiden kanssa usein tanssittamassa vanhuksia, kehitysvammaisia ja mielenterveyskuntoutujia. 

Tanssiminen oli tosi mukavaa, eikä kommelluksia puuttunut. 

Tässä muutamia mieleen jääneitä hupsutuksia. 

Stay-upit, ihanilla pitseillä koipien ympärille kiristetyt sukat menettivät juhlahumussa viehätyksensä salamannopeasti. 

Tarkalleen sillä nopeudella, jolla ne alkoivat valua pitkin kinttujani kun olin keskellä juhlasalin lattiaa. Mitä kiivaammin askelsin kohti naistenhuonetta, sitä nopeammin sukat saavuttivat määränpäätään, nilkkojani.

Vitivalkoiset koivet olisivat pilanneet juhlalookin, joten teippasin sukat reisiin siivouskomerosta löytyneellä leveällä maalarinteipillä. Sukkien riisuminen oli kieltämättä hieman ällöttävää, koska teippi oli tarttunut napakasti kiinni nahkaan. Tuli ihoa kirkastava kuorinta hoidettua saman tien.

-

Vanhustentalon päivätansseissa sain erikoisen paljon aplodeja pyörähdellessäni upouudessa kellohameessani. 

Olin mielissäni luullessani tanssitaitoni miellyttävän yleisöä. Tauolla karu totuus paljastui kun orkesterin solisti kävi sanomassa, että hänellä menivät sanat sekaisin tanssiani katsellessa. Varsinkin niitä pitsipöksyjä, jotka vilahtelivat tuon tuosta hameen alta. Siitä hameesta tuli sitten aika kiva sohvatyyny.

-

Tyynyksi muuttui kertakäytön jälkeen sekin oranssi tunika, jossa kuulemma loistin akkarivissä kuin liikennemerkki. Että joku viitsikin aloittaa keskustelun kysymällä, että mitä liikennemerkkiä omasta mielestäni muistutan.

-

Aika lyhyt oli myös keskustelu yksinäisyydestä. Salaperäiseksi lappalaiseksi esittäytynyt tanssittajani tiedusteli, että olenko yksinäinen. Entä tunsinko kaipuuta Lapin maisemiin? Enpä juuri, taisi olla väärä vastaus, koskapa tanssittaja samalla salaperäisyydellä katosi kesken tanssin. 

Hupsuttelua löytyy lisää tunnisteella hupsut jutut.