1960-luvun pitkiksistä tyyny ja shortsit
Äitimuorin vintistä esiin kaivamani räikyvänkeltaiset jerseyhousut eivät oikein saaneet kannatusta. Minä näytin niissä banaanilta, eikä Leilakaan tuntenut niissä oloaan kotoisaksi. Heidi ja Johanna taisivat tyystin sivuuttaa kysymyksen, että haluaisivatko he kenties pitkiksiä kokeilla.
Unohdin ottaa pöksyistä kuvan ennen kun panin ne palasiksi, mutta niiden kuvan voi halutessaan katsoa tästä postauksesta Vaatemuotia 1960-luvulla
Kun äiti oli joskus näyttäytynyt työpaikalla upouusissa pitkiksissään - johon oli kuulunut myös samanvärinen jakku - oli joku ilopilleri huudahtanut:
Ellihän näyttää ihan pääsiäistipulta.
Kommentti saattoi olla aika totuudenmukainen.
Oli tipu tai banaani, kangas on kiva ja halusin sen jotenkin hyödyntää.
Sohvan yksi iso tyyny kaipasi sopivasti päivitystä.
Lukuisia tyynyjäni löytyy tunnisteella tyynyt.
Nipsnaps lahkeet poikki, sisäsaumoista auki ja ommellen yhteen. Lahkeista tuli yksi iso tyynynpäällinen. Toisen päädyn ompelin kiinni, kun olin tunkenut tyynyn päällisen sisään.
Pitkiksien yläosa jäi jäljelle, ja siitä tuli pienellä vaivalla kivat shortsit.
Jersey on mukavan joustava materiaali.
Siksakkasin lahkeensuihin mustat joustopitsit, jotka olin ratkonut jostain hepenistäni.
On aina hauskaa, kun purettujen vaatteiden osia voi käyttää uudelleen.
Pitsi loppui viisitoista senttiä liian aikaisin, joten jatkoin sitä vähän erilaisella pitsinpätkällä.
Vyöksi pujotin vanhan joustavan vyön.
Ehkä en shortseissa kovin suurille estradeille lähde, mutta kotosalla minipöksyt on kiva asuste. Koska keltaista ei ole enää koko kinttujen pituudelta, banaaniefektikin häviää.
