Lumiukkoja helteessä
Pihahommat ovat kivoja, kun niitä tehdessä ei turhia stressaile. Syksyllä varisseet lehdet pysyvät kyllä oikein hyvin paikoillaan, vaikka haravaa ei heiluttele vimman vallassa.
Niinpä kesken rapsuttelun tein pari pientä lumiukkoa.
Hiki päässä ja sormet jäässä oli vähän outo yhdistelmä.
Tämä havupää ehti sulaa ennen lehtipään valmistumista.
Raukka köllöttää ylemmässä kuvassa jo katveellaan.
Metsäinen pihani ei ole paras mahdollinen paikka viljelyksille. Sitä käytänkin tekosyynä kasvimaan puutteelle. Toisena tekosyynä käytän oravia ja lintuja ja pupujusseja ja kauriita ja siilejä. Ne kun penkovat ja tallovat kaikki pehmoiset mullat. Möyhentämisen lisäksi oravat istuttavat siementen tilalle omia juttujaan.
No joo, tosiasiassa en viitsi kyykkiä ja lisäksi kitkeminen käy hermoon.
Nyt kuitenkin päätin Tainan usutuksesta ryhdistäytyä ja hommata, toisin sanoen pyytää kaveriani tekemään, laatikkoviljelmän. Taina laittoi viime kesänä maahan laittamansa ja mullalla täyttämänsä vanhan ovenkarmin sisälle salaatteja ja muita nopeakasvuisia kasviksia ja sai satoa pitkin kesää.
Kaverini oli aloittamaisillaan kehyksen nikkaroimisen, kun hän muisti isäukon vanhat mehiläislaatikot.
Parhaista laatikoista on syntynyt aikaisemmin siilimökki ja jalkaraheja näin:
Kuusi huonokuntoisinta ja pohjatonta mehiläismökkiä muuttui nopeasti kasvatuslaatikoksi. Helppo homma varsinkin minulle ja Missulle. Me siis istuimme pomoina vieressä katsomassa, kun kaverini asetteli laatikot nätisti ja täytti ne kompostimullalla. Ai niin, teinhän minä sen verran, että hain vintissä lumppukankaita kehikoiden pohjalle estämään rikkaruohojen kasvua. Siitäkin rakenteluvaiheesta pitäisi olla kuva, mutta en nyt tähän hätään sitä löydä. Keräsin myös mullasta pois möykyksi jääneitä aineksia kuten avokadon siemeniä. Pinnalle levitimme jonkun sentin pussimultaa.
Vielä laatikoissa ei kasva mitään. Laitan ajallaan kuvia tuloksista. Toivottavasti laatikoissa kasvaa muutakin kuin rikkaruohoja. Niitä nimittäin kasvoi runsaasti vuosia sitten mansikkatornissani, josta piti tulla iso sato mansikoita. Niitä ei tullut yhtään. Ehkä silloin oli huono kasvatuskesä.
Kasvilaatikoideni viereen laittamaani siniseen ruukkuun kävin ostamassa kaksi keltaista markettaa ja yhden kirkkaansinisen lobelian. Ylösalaisin käännetty korkea puulaatikko on hyvä istutuspöytä.
Ruukusta tuli niin painava, etten jaksanutkaan kantaa sitä takaisin maahan.
Ruukku on väritykseltään melkein kuin Ruotsin lippu.
Lobelia on kiva kukka, kun se tuuhettuu nopeasti ja kasvaa rennosti.
Pihajuttuja löytyy lisää hakusanalla pihahommia.