Imeläkiviä voikukasta, piti kyllä tulla siirappia
Samalla kunn hain lehtiä postilootasta, ihastelin viereistä keltaisena hohtavaa peltoa. Silloin sain voikukkasiirappi-innostuksen, ja keräsin kukkasatsin siirappikokeilua varten.
Reseptin luin joku aika sitten Sumin sörsselit -blogista, jota pääsee lukemaan
blogini näitä vilkuilen -kohdasta.
Revin kukista keltaiset osat irti,
ja pistin ne vartiksi kiehumaan. Tarjottimen kukkasista keitokseen meni puolet.
Tässä vaiheessa aloin pöljäillä. Aluksi tein ihan oikein, siivilöin kukkaveden kippoon, ja puristin loputkin mehut mössöstä talteen. Sitten pistin kuivan möykyn kattilaan tarkoituksenani tehdä siitä siirappia. Pöljä minä! Onneksi kello kilahti, ja vaihdoin möykyn tilalle kukkavettä. Tosin kyllä jo ehdin huuhtaista sen päällä siivilän, mutta onneksi en pesuaineen kanssa.
Näin nätisti soppa poreili.
Sitten taas pöljäilin. Unohduin pälättämään äitimuorin kanssa puhelimessa,
ja keitos poreili hieman liikaa.
Tosin en sitä vielä tässä vaiheessa tiennyt, koska keitos maistui oikein hyvälle.
Kaadoin siirapiksi luulleeni keitoksen purkkiin, ja aloin kaapia loppuja irti kattilasta. Siis mönjä ei irronnut mihinkään. Puulasta tarttui kattilanpohjaan ja loput keitokset pysyivät kuin liimattuina kattilassa.
Äkkiä purkin kimppuun! Hah-hah. Kuten kuvasta näkyy, ehti myös purkin sisältö jähmettyä. Siellä se oli ja pysyi. Yritin kaivaa mönjää ulos vihannesveitsellä, josta siinä puuhassa katkesi kärki. En nähnyt mihin se lensi, joten kesken kaiken minun piti ruveta imuroimaan. En halunnut löytää kärkeä Missun tai minun käpälästä.
Laitoin purkin vesiastiaan ja mikroon. Kun se oli aikansa lillunut kuumassa vedessä, sain osan kaavittua leivinpaperille. Näin siirapista tuli karkkia, vieläpä oikein makeaa. Imeläkivi on vaan niin kovaa, että hampaat ovat vaarassa. Melkein siis keksin vahingossa teholiimaa ja kestokarkkia.
Loppu purkissa oleva mössö alkoi jähmettyä hetkessä uudelleen, vaikka laitoin purkin takaisin veteen. Kun oikein pontevasti yritin saada loputkin purkista ulos, läiskytin lämpimät vedet mekolleni. Siinä vaiheessa luovutin, ja tungin purkin sisältöineen päivineen roskikseen. En viitsinyt enää liottaa purkkia edes keräyskuntoon.
Kävin noukkimassa uuden satsin kukkasia. Samalla nappasin mukaan muutaman horsman vihermehua varten.
Onnistuihan se siirappikin lopulta. Hyvää on! Kiitos Sumille ohjeesta.
Sumin ohje meni jotenkin näin.
Keitä kukkien keltaisia osia vartti.
Puristele vesi pois ja siivilöi keitos.
Lisää sokeri; desi kukkavettä ja saman verran sokeria, ja keitä pitkään.
Keitos sakenee.
Kaada se purkkeihin.
Kun siirappi jäähtyy, se sakenee lisää.
Ehkä kannattaa katsoa ohje tarkemmin Sumin blogista.
---
Tähän annokseen meni kaksi desiä kukkavettä ja saman verran sokeria. Samoin kuin karkit, on siirappi tosi hyvää. Lorotin sitä maltillisesti paahtoleivälle, kun mieli teki jotain imelää.
Aineksia on vielä pellolla paljon jäljellä.
Villivihanneskokeiluja löytyy lisää tunnisteella luomuruokaa.
Pöljäilyä puolestaan löytyy hakusanalla hupsut jutut.
