Metsäkauriita passikuvissa
Metsäkauriit ovat viime viikkoina hemmotelleet minua monta kertaa päivässä. Minusta on aikamoista hemmottelua, kun metsäneläimet tulevat pihalle vaikka olen hajuetäisyydellä. Kauriit ovat niin tottuneet naamaani, etteivät ole moksiskaan kun katselen ja kuvaan niitä. Välillä juttelen niille, mutta enimmäkseen olen hiljaa ja kuuntelen kun kauriit juttelevat tai rouskuttavat kasviksia ja hedelmiä. Kauran ne syövät nykyisin vasta jälkiruuaksi.
Kun ulkona on ollut edes vähän lämpöä, olen istuskellut pihalla lukemassa tai vain seurustellut kavereideni kanssa. Se on niin kivaa, että tunti jos toinenkin siinä helposti hurahtaa.
Viime kesän vasa, Pikkupoika, on rohkea. Sillä on varmasti pian oma lauma. Kun vein pari päivää sitten tarjolle omenia ja perunoita, tuli Pikkupoika kahden metrin päähän odottamaan. Samassa kun käänsin selkäni, kuulin jo rouskutusta.
Viikko sitten kaikki kymmenen kaurista olivat vielä melkein koko ajan pihalla. Ensimmäisenä kesälaitumille lähti odottava äiti. Niin käy joka vuosi, että vähitellen lauma hajoaa kesäksi. Äidin jälkeen muut lähtivät vähitellen kolmen porukoissa. Ne harjoittelivat lähtöä olemalla jo osan päivästä piilossa. Ruoka-aikaan kaikki olivat taas koossa, ja viimeistään yöksi ne asettuivat pihalle.
Tuntuu vähän haikealtakin, kun kauriit lähtevät välillä pois. Täytyy vaan muistaa, että ne ovat metsäneläimiä ja luonani vain kylässä.
Kauriiden sarvet ovat aivan erinäköisiä. Tällä nuorukaisella sarvien etuhaara on paljon lyhyempi kuin takahaara.
Jos kaveruksia ei muuten tunnista, niin sarvet ovat hyvä tuntomerkki.
Viime kesän Pikkutyttö on edelleen ihan babyface. Se on myös paljon pienempi kuin muut viime kesän vasat.
Lauman johtajan, Sydänsarven, sarvien pintakarva alkoi irrota ensimmäisenä. Kun karva alkaa irrota, hankaavat kauriit sarviaan puihin ja oksiin.
Sarvet näyttävät aika hurjilta tässä vaiheessa, kun verinen sarvi näkyy juuri lähteneen karvan alta.
Veriset riekaleet saattavat roikkua sarvissa montakin päivää. Sarvet punoittavat muutaman päivän sen jälkeen, kun kaikki riekaleet ovat irronneet.
Kauriit vaihtavat kesäksi kesäturkit. Ohuissa turkeissa ne näyttävät laihemmilta kuin talvella.
Lumi on lähtenyt tänä keväänä hitaasti. Pelloilla on vieläkin paljon valkoisia laikkuja.
Odottavat kauriit ovat liikkeissään yhtä vikkeliä kuin muutkin. Joskun vasan liikkeet näkyvät mahan ulkopuolellekin.
Pikkutyttöä ei ole näkynyt enää muutamaan päivään. Nyt pihalla on suurinpiirtein vakituisesti enää kolme poikaa. En ole vielä raskinut lopettaa ruokkimista kokonaan, koska pojat näyttävät olevan tosi nälkäisiä. Luonnossa alkaa olla jo syötävää, joten lopetan loput tarjoilut vähitellen.
Lisää kuvia ja juttuja metsäkauriista löytyy hakusanalla metsäkauriit.
