Koti metsänreunassa

Missun yksi nisä turposi yhtäkkiä. Ei se näyttänyt olevan arka, eikä Missu sitä edes nuoleskellut. Tai en ainakaan huomannut. Tänä aamuna menimme eläinlääkärille nisää esittelemään.  Se oli melkein irti ja kuoliossa.  Lääkäri pyöritteli sen irti, ja käski voidella paikkaa bacibactilla. Jos jälki ei tulehdu, ei sitä tarvitse käydä enää edes näyttämässä.  Missu ei toimenpiteestä hätkähtänyt. Se kyllä kiemurteli tutkimuksen ajan tehokkaasti, mutta irroittaminen ei näyttänyt koskevan.   Arvoitukseksi jää, mihin Missu oli nisän repäissyt.  Vastaanotolla oli koiria, jotka pyrkivät nuuhkimaan Missua lähietäisyydeltä. Ensin Missu ei ollut moksiskaan, mutta lopulta se rupesi murisemaan innokkaimmille tapauksille.  Kotona Missu sai karkkia kiitokseksi mallikelpoisesta käyttäytymisestä. Nyt se nukkuu omituisesta aamusta voipuneena.  Eläinlääkäri kertoi tarinan villikissoista. Vastaanotolle oli tuotu villikissaperhe. Tuojan suunnitelmana oli, että emo ja pennut saisivat viimeiset

Parin euron kirppulamppu viereksi varmaan pari vuotta vintissä, ennen kuin keksin mitä sille tekisin.  Metallijalan ja kangasvarjostimen vaaleanpunainen väri oli ihan soma, mutta kokonaisuutena valaisin näytti jotenkin pliisulta. Vaatteiden pesuohjelappuja oli vähitellen kertynyt aikamoinen valikoima. Aikaisemmin olen tehnyt niistä pussukoita näin  Pesuohjelaput pussukoiksi . Valitsin merkeistä kiinnostavimmat, ja liimasin ne paikoilleen kuumaliimalla. Levitin merkkien päälle kerroksen kimalle-decoupagelakkaa. Märkänä lakka näytää tältä. Kuivuttuaan se kimaltaa nätisti.  Enää piti tehdä jotain varjostimelle.  Levitin myös varjostimeen kimaltavaa d ecoupagelakkaa. Lakka ei kimalla valokuvissa yhtä kivasti kuin livenä.  Lisää tuunattuja valaisimia löytyy tunnisteella valaisimet. Tässä muutama linkki Pöytälampun uusi kostyymi Missulle lamppu

Välillä on kiva näperrellä ihan höpöhöpöjuttuja. Nyt otin käsittelyyn vaaleansinisen puukehikon, joka oli alunperin täynnä tulitikkuaskeja. Aluksi maalasin kehikon akryyliväreillä tummansiniseksi. Sitten maalasin taustaan planeettoja ja muita avaruusjuttuja. Ne menivät ihan pieleen. Otin avuksi koristetyynyjen pitsejä, joita olen hyödyntänyt jo riikinkukkoseinävaatteessa ja kuninkaallisessa elefantissa. Postaukset riikinkukosta ja elefantista löytyvät peruuttamalla muutaman postauksen taaksepäin.  Jo viime syksynä ratkoin ja pesin pitsit. Ajattelin, että niistä tulisi kiva tilkkuverho. Hyvä idea, mutta toteutus ontui. Liimasin tilkkuja ällöttävän hajuisella kangasliimalla vanhaan valoverhoon. Ne eivät tarttuneet valoverhoon kuin sieltä täältä. Kun joku viikko sitten tarvitsin riikinkukkoon pitsejä, irrottelin tilkut varovasti. Ne olisi alunperin kannattanut ommella käsin verhopohjaan kiinni, mutta liimaaminen tuntui hyvältä ja varsinkin ompelemista nopeammalta idealta.

Siitä on jo kymmeniä vuosia, kun isä neuloi ukille villapaidan. En tiedä oliko isällä ukin kuoltua tarkoitus pienentää villapaitaa jollekulle toiselle sopivaksi, vai miksi hän oli aloittanut purkaa paitaa. Paidan kaula-aukon purkaminen oli jo pitkällä ja hihat irroitettu. Etu-ja takakappaleista saa vielä jotain tuunattua. Hihat käytin kahteen pipoon. Koska solmimisnauhat olivat valmiina, syntyi viidessä minuutissa kaksi pipoa. Eipä sen nopeammin pipoja voisi kai saada aikaan.  Vasemmanpuoleinen pipo jo valmis, oikeanpuoleinen kääntämättä. Pitkistä hihoista tuli kaksinkertaiset pipot, ja käännöksiinkin riitti reilusti neuletta. Luulisi näissä myssyissä tarkenevan kovillakin paikkasilla. Hihojen kapeammat päät mytistin ja solmin päät tupsuiksi nyöreillä.  Lisää pipoja löytyy tunnisteella pipot.

Elefantti, jonka kärsä on ylöspäin, tuottaa tarun mukaan onnea. Niin tai näin, niin sellainen ihmeotus nyt päivystää avainkaapin päällä. Vieläpä siniverinen kuninkaallinen. Ensin norsu oli vain tavallinen harmaa muovinorsu, jonka mahassa luki Made in China. Leila oli ostanut yksinäisen hylätyn eläimen minulle kirppikseltä tuunattavaksi.   Sitten se muuttui siniveriseksi. Sinisellä akryylivärillä oli osuutta asiaan. Johannan vanhoista koristetyynyistä riittää pitsiä vielä moneen tuunaukseen. Olen käyttänyt niitä vasta riikinkukossa näin  Kravateista riikinkukko . Lisää koristeita elefantti sai helmistä, nahkanpaloista, hopeaglitteristä ja mukanaan tuomista helmistä ja kimallegeelistä. Liimasin kaiken paikoilleen kuumaliimalla. Lopuksi norsun hampaat valkaistiin, silmät mustattiin, suu punattiin ja kynnet maalattiin akryyliväreillä. Hampaiden hopeaglitteri ei taida erottua kuvassa. Siellä kuninkaallinen nyt päivystää eteisessä ja toivottaa onnea jok

Kesällä lastenosastolta vitosella ostamani pantteripaita oli aika hyvä ostos.  Tämän postauksen lopussa kuva paidasta ostohetkellä  Kirppukierroksen vaateostokset  Ilmojen viilennettyä kaipasin sen hihoihin vähän jatkoa. Tuli sitten tehtyä muitakin muutostöitä. Jatko-osat leikkasin kikkanasta mustasta trikoopaidasta. Paita taisi olla tyttöjen perua ja minulle alunperinkin vähän nafti. Kangas on vielä ihan hyvä. Ompelin pitkän pätkän mustan paidan hihaa kiinni alimmaisen rimpsun saumaan. Tarkoitukseni oli ommella koneella, mutta halusin katsoa telkkaria samalla. Siksi ompelin koko höskän käsin. Jos huvittaa, niin voin joskus ommella konesauman käsin tehtyjen harakanvarvasommelten päälle. Voi olla, ettei huvita. Hihat ovat nyt mukavan pitkät. Pantteripaidan kaula-aukon tuunasin jo kerran, mutta nyt tuunasin sen uudelleen. Leikkasin mustan paidan kaula-aukon irti, ja ompelin sen pantteripaidan kaula-aukkoon.  Tässä ensimmäinen tuunaus  Viiden minuut

Vanhojen kenkieni valkoiset pohjat alkoivat olla sivuista niin nuhruiset, ettei kenkiä enää saanut esiintymiskuntoon pelkällä putsauksella.  Akryylivärit ovat osoittauneet monikäyttöisiksi, ja niitä käytin nytkin. Värien kestävyys tulee nähtäväksi. Ainakin vastamaalattuina kengät näyttävät hienoilta.  Maalasin sivut suunnilleen päällysnahkan keltaisiksi. Huokoiset pohjat imivät väriä ahneesti, joten maalasin ne kahteen kertaan. Myös vaaleanpunaiset osat olivat kulahtaneet, joten nekin saivat uudet pinnat. Myös vaaleanpunaista sivelin kahdet kerrokset. Keltaiset ja valkoiset osat saivat kelvata entisellään. Tältä kengät näyttivät ennen. Niksinurkka, kengät puhtaiks´ ja baanalle

Sireeni, joka suostui kukkimaan keväällä ensimmäistä kertaa, taitaa suunnitella uusintakukintaa näin lokakuussa. Tai ainakin se työntää silmuja pakkaspäivistä ja räntäsateista välittämättä. Mielenkiinnolla odotan, miten silmut edistyvät. Myöskään keijunmekko ei toimi tavalliseen tapaan. Yleensä se alkaa kuihtua aika nopeasti sen jälkeen, kun tuon sen pihalta sisälle. Nyt se vastoin tapojaan innostui kukkimaan entistä innokkaammin ja isommilla kukkasilla kuin kesällä. Pelakuut toin pari päivää sitten viileältä kuistilta huoneisiin. Suurin osa niistä on täynnä uusia nuppuja. Ihan omituista. Jotkut asiat ovat ennallaan. Oravilla on melkein koko ajan nälkä. Vaikka lintulaudoillakin on ruokaa, oravat tulevat usein syömään pöydälle, jonka ääressä istun ihmettelemässä.  Pihalla on kiva kävellä, kun lehdet rapisevat joka askeleella. Lehtimatto peittää koko pihan.  Oravista löytyy lisää kuvia tunnisteella oravat.

Suolla talsiminen on mukavaa. Kroppa tykkää pehmeällä alustalla kulkemisesta, ja Ihana tuoksu ja raitis ilma hellivät keuhkoja ja mieltä. Kaverini pinkoi edellä ja jätti jälkeensä suopursujen tuoksun. Joskus olen ilokseni laittanut suopursun varpuja talvivaatteiden sekaan estämään koiden tuloa. Ei niitä kyllä ole tullut ilmankaan, mutta suopursujen tuoksu on kiva muuten vaan.  Muutamilla suonsilmäkkeillä oli jo jäämekot päällä,  mutta jäähileet eikä myöskään pohjoistuuli estänyt kaveriani ja minua keräämästä karpaloita. Lämmin juotava ja voileivät maistuivat paremmilta kuin kotona. Minäkin mussutin kuin en olisi ruokaa päiviin saanut, vaikka vasta lähtiessä söin mahan täyteen pastaa. Minulla osa ajasta kului syksyisestä näkymästä nauttimiseen ja kuvaamiseen.   Hirvestä näimme jäljet, mutta muista eläjistä ei näkynyt merkkiäkään.  Nämä värit haluaisin villasukkiin tai vaikka pipoon.  Osa supermarjoista jäi odottamaan toisen päivän retkeä. Ny