Koti metsänreunassa

Kaverini tupsahti juuri metsästä mustikkatuomisten kera. Popsin heti makoisan välipalan, mustikoita kera mantelimaidon. Taina, Tiina ja Pekka kävivät lakkasuolla. Muhkeat tuliaiset sain korvesta, karhujen ja susien asuinseudulta.  Karhuista ei tosin ollut näkynyt vilaustakaan sen enempää kuin susistakaan. Aika harvoin metsissä törmää villieläimiin, vaikka niitä täällä Pohjois-Karjalassa eleleekin. Minä näen villikoita useammin kotipihalla kuin metsässä. Lähin kosketus karhuihin on karhunpentu, joka kipaisi vuosia sitten kesäyönä tien ylitse. Autokuski mokoma ei suostunut jarruttamaan sen vertaa, että olisin saanut tiirailla seurasiko emo lastaan.  Tiinan ja Pekan nurkille, mihin on tietä pitkin vajaa kilometri, karhu jätti viime kesänä käyntikorttinsa, tassujen jäljet ja ison marjaisan läjän.  Susi kävi kerran kauan sitten istumassa ulkorappusillani, mutta huomasin vieraan käyneen vasta vastasataneelle lumelle jääneistä jäljistä. Silloin tällöin susi

Pihamaan kukkaset ovat aika vähissä. Veronsa ovat vieneet eläimet, linnut, kylmyys, kuivuus, kolkot tuulet ja huono hoiva. Parasta onkin kuvata vain yksityiskohtia, joista voisi päätellä pihani olevan paljon hienompi kuin mitä se onkaan.  Puput nukkuvat usein kukkapenkeissä   ja napostelevat kipoissa asuvia orvokkeja välipaloikseen. Niinpä vähäiset selviytyjät painuvat maata pitkin ja orvokit irtoavat juuresta asti. Oravat kätkevät aarteitaan penkkeihin  ja ruukkuihin, jolloin istutukset jäävät kakkosiksi. Postauksia pihamaalta löytyy lisää tunnisteella pihahommia. 

Tilkkuiluvimma senkun jatkuu. Siksakkasin lakananpätkään tilkkuja sikinsokin. Suunnitelmaa ei taaskaan ollut, vaan valitsin yhteensopivia paloja vasta tikkausvaiheessa. Tilkkutöissä voi hyödyntää aivan pieniäkin tilkkuja. Olenkin saanut aika läjän tilkkuja viskaukseen.  Vahingossa viskattavien kasa kasvoi aiottuja isommaksi.  Samalla kun ompelin, nakkasin joutavat palat toiseen paperikassiin ja Leilalle menevät tilkut toiseen. Jossain vaiheessa kassit menivät sekaisin, ja olin pistänyt myös roskispussiin muutaman hyvän tilkun. Koska molemmissa kassissa näytti äkkisilmäyksellä olevan  käyttäkelpoista tavaraa, luulin vähitellen keräänneeni lahjatilkkuja kahteen kassiin. En ollenkaan muistanut, miksi kasseja oli kaksi. Niinpä a nnoin Leilan käteen molemmat nyssäkät. Ihmettelin miksi Leila ei mitenkään innostunut toisen kassin sisällöstä. Syy selvisi, kun kurkistin sen sisään - riekaleita reunapaloja, langanpätkiä, rumia reikäisiä tilkkuja ... Hetken mietin itsekin, että miksi ihmee

Kaverini toi metsästä ihania tuomisia, mustikoita ja lakkoja. Lorautin marjojen päälle makeuttamatonta kookosmaitoa, ja mitä parhain herkku oli valmis syötäväksi. Tuoreiden mustikoiden tuoksu huumaa.

Värjäsin joskus alunperin sinisen tyynyliinan, mutta siitä ei tullut oikein mieleinen. Nyt kun katsoin tyynyliinaa, se näytti paremminkin kassilta  kuin tyynyliinalta. Ja kassihan siitä sitten tulikin.  Hukkaan jäi vain muita osia himmeämmin värjääntynyt käännösosa, joka pitää tyynyn paikoillaan liinan sisällä.  Tyynyliina oli aika iso, joten sen reunasta riitti pitkiin kantohihnoihin. Ompelin hihnat pötkyiksi ja käänsin ne ympäri.  Aplikoin toiselle puolelle kassia ruusuja äitimuorin vanhasta mekosta. Harmi, kun äiti oli jo ammoin leikellyt mekon palasiksi, eikä kangasta voi hyödyntää muutoin kuin tilkkutöissä.  Toiselle puolelle ompelin sinisiä ruusuja kirppuhameesta, josta aikaisemmin tein pari pientä tyynyä. Ruusuja vilahtelee myös aiemmissa tilkkutöissä. Pohja sai leveyttä kolmioilla. Kassinsuun saa pienemmäksi kahdella suurella nepparilla. Lisää tuunattuja laukkuja ja kasseja löytyy tunnisteella laukut. Tässä muutama malliksi Kark

Hame oli kaksi vuotta sitten tunika. Tältä se alunperin näytti  Rouvat vaateostoksilla .  Kun vuotta myöhemmin kyllästyin tunikan yksityiskohtiin, muutin sitä näin  Tunikaan uusi helma, hihansuut ja kaula-aukko . Viime kesänä käytin sitä aika paljonkin, mutta nyt en tykännyt uudistuksista enää. Varsinkin kaula-aukon punainen pitsi pisti silmään. Nips-naps leikkasin tunikan poikki, ompelin vyötärölle leveän kuminauhan ja hame oli valmis. Olin kuminauhan purkanut jostain, joten hameelle tuli hinnaksi vain ompelulangan verran. Pätkä punaista pitsiä sai jäädä paikoilleen. Jos olisin leikannut sen kokonaan olisi hameesta tullut mini. Pitsin paikalle olisi tietty voinut ommella kaistaleen tunikan yläosasta, jolloin pituus olisi säilynyt ennallaan, mutta en viitsinyt sitä tehdä. Kiila ei joka tapauksessa näy paidanhelman alta mihinkään. Ja jos se nyt joskus vilahtaakin, niin mitäpä tuosta.  Totta puhuen muokkaamiseen meni kakskyt minuuttia, koska hutiloin ommellessa

Tänä kesänä perhosia on lennellyt pihalla enemmän kuin tavallisesti. Olen nähnyt sitruunaperhosia, sinisiipiä, nokkosperhosia, oransseja, hempeän vihreitä ja mustanpuhuvia pikkuperhosia. Tämä korea otus ilmaantui pihalle tuulisena ja aurinkoisena päivänä.  En ole ollenkaan perhosekspertti mutta oletan, että tämä on ohdakeperhonen. Sitä kiinnosti kovin jäätelölautaseni, ja kyttäsin kameran kanssa mahdollista perhosen jäätelöllä herkuttelua. Se piipahdukset lautasella olivat kuitenkin vain pikaisia, enkä onnistunut tallentamaan herkkuhetkeä. Oli mukava seurata perhosen tutkimusmatkaa. Kuvassa on nurkalla kasvavan saniaispuskan alla piilossa myyrä. Sitä ei kiinnostanut toimia valokuvamallina, joten esittelen vain rehevät saniaiset.  Viime kesän myyräkuumeesta ei ollut muuta hyötyä, kuin se etten voi saada kuumetta uudelleen. Onneksi. Tauti jylläsi minussa viikkokausia ja vei kunnon aika alas. Voihan myyränpissi sentään - myyräkuume Pihamaan asukk

Innostuin pitkästä aikaa aplikoinnista. Ensin valmistui kukkahattu näin  Valkoisesta hellehatusta kukkaketo . Seuraavaksi otin käsittelyyn vaaleansinisen, puuvillaisen verhonpätkän. Siksakkasin sen täyteen tilkkuja sekalaisista kankaista, ja lopuksi ompelin kankaasta kassin. Aplikointi on sekä hauskaa että hidasta puuhaa. Tunnit vain hujahtavat ommellessa. Kantohihnan kassi sai vanhasta kangasvyöstä. Kassissa on jämätilkkuja mekoista, vauvanvaatteista, trikoopaidoista, tunikasta, hameista, verhoista ... En suunnittele töitä etukäteen, vaan kasaan pöydälle silmää miellyttäviä tilkkuja. Jos joku tilkku näyttääkin pöljältä, ompelen sen toisella tilkulla piiloon kokonaan tai osittain. Ihan pienetkin tilkut voi näin hyödyntää. Lisää tilkkutöitä löytyy tunnisteella tilkut. Tässä muutama tilkkupostaus Pahvilokerikolle tilkuista mekko Tilkkutäkki Sänkypeitto lasten piirustuksista

Lierihattu on Terttu-mummini perintöä. Se on jäänyt minulta lähes käyttämättä, koska se on minulle vähän kikkana ja värikin oli eiliseen asti väärä. Eilen päätin tehdä hatusta kukkahatun. Ilta kului rattoisasti kukkatilkkuja etsien ja ketoa aloitellen. Hattu on aivan ehjä.  Sen lieriä voi kääntää tai antaa sen olla suorana. Leikkelin erilaisista kankaista kukkia suurinpiirtein ääriviivoja myöten, ja aplikoin ne pienellä siksakilla hattuun. Tikattuani tilkut paikoilleen, siistin kukkien reunoja saksimalla loput liiat kankaat pois. On aina aplikoinnin hauskin osa, kun kuvioita pääsee viimeistelemään. Hatussa on kukkia ainakin kolmesta Terttu-mummin verhosta, äidin kesämekosta, mekostani, kahdesta trikoopaidastani ja bikineistäni. Hyödynsin myös mallitilkkuja ja kirpusta ostamaani lastenmekkoa ja hametta.  Lastenmekosta olen käyttänyt osan aikaisemmin näin Tuunasin ompelukaapin oven uudelleen ,  kukkaverhosta näin Kukkatyyny vanhast

Monet lapsena saamani satukirjat ovat olleet mieluisia myös lapsilleni ja lastenlapsilleni. Tammen kultaiset kirjat, joista monista on saatavissa uusintapainoksia, ovat 1960-luvulta.  Lassie, Herra Pähkinäinen, Matti ja saippuakuplat ja Nalle Nokikämmen ovat lahjoja Anni-mummilta. Matti ja saippuakuplat oli joululahja - Anna Maria Kristiinalle jouluna vuonna 1964 Anni-mummilta,  ja Nalle Nokikämmen oli lohdutuskirja monien hammaslääkärireissujen takia.  Hammaslääkäri otti minulta monta maitohammasta leipähampaiden alta pois. Se oli silloin tapa oikoa hampaita jo etukäteen. Hammaslääkäri käski myös irvistellä, työntää kielellä väärään suuntaan kääntyviä hampaita eteenpäin. Konsti toimikin niin hyvin, etten koskaan tarvinnut rautoja. Hyvää yötä Nalle Kalle on lahja äidiltä ja isiltä. Aapisistani on oma postaus tässä  Robinson Crusoe Minikirjat olivat tuliaisia ja nimipäivälahjoja pääasiassa kotiväeltä. Kananpoika yllättää on Joensuun mummin ja ukin tuomisi