Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Pöytälaatikosta sininen pikkuhylly

Kuva
Läjä sekalaisia puuhyllyjä on viereksinyt vintissä jo pitkään. Nyt otin käsittelyyn ensimmäisen. Se on alunperin ehkä ollut jonkun lipaston laatikko.  Se oli osittain lakattu, ja sinne tänne oli sutaistu vaaleaa maalia. Reunat vähän irvistelivät, joten liimasin sen aluksi kokoon erikeeperillä.  Kuvat välivaiheista jäivät ottamatta, joten lähtökohta täytyy vaan kuvitella. Hioin hyllyn isoimmat maalimöykyt suurinpiirtein tasaisiksi, ja sivelin sen pintaa sinistä maalia. Jätin pinnan hieman laikukkaaksi.  Käänsin laatikon pystyyn, ja siitä tuli kiva pieni hylly.  Siihen asti kun saan sen seinälle asti, se saa olla pöydällä sekalaisten tavaroiden laatikkona.  Samaa mustikansinistä maalia olen käyttänyt myös Mustikansininen kirjahylly Mustikansiniset kaapinovet Lokerikko Suloinen pikkujakkara Kuten kuvista näkyy, paistaa Pohjois-Karjalassa aurinko tänä hyisenä (-29) pakkaspäivänä. Lisää tuunattuja hyllyjä tunnisteella hyllyt

Metsäkauriiden talvi

Kuva
Edellisessä kaurispostauksessani  Pihakauriiden elämää  kerroin olevani huolestunut Pörröturkista, jonka turkki näytti erilaiselta kuin toisten kauriiden. Pörröä turkin takkuisuus ei vielä pari viikkoa sitten näyttänyt kiusaavan. Välillä se rapsutteli itseään, mutta niin tekevät kaikki kauriit. Pörröturkki kulki porukan mukana, söi ja nahisteli muiden lailla. Kun kauriit säikähtivät jotain ja pinkaisivat piiloon, oli Pörröturkki yhtä nopsa kuin toisetkin.  Kun Pörröturkki asettui ruokalevolle, kävi sen kaveri näin nätisti sitä moikkaamassa ja kävi kohta sekin pötkälleen. Kauriit osavat valita lepopaikoikseen mahdollisimman suojaiset kohdat. Niinpä joka puolella pihaa ja sen ympäristöä on kauriiden pesiä.  Kun pakkanen puolitoista viikkoa sitten alkoi kiristyä, ei Pörrö enää tullutkaan toisten mukana pihalle. Ei auttanut, vaikka kuinka tähyilin sitä ikkunasta. Pörröä ei ole enää näkynyt myöskään Tiinan ja Pekan pihalla.  Kauriit tulevat usein pihalle pitkässä jonossa. 

Korviksia nahkahapsuista, sulista ja uistimista

Kuva
Leila tilasi itselleen nahkarotsista tekemäni korviksen kaltaisen mutta näyttävämmän korvakorun. Leilalla on yleensä muiden korvisten lisäksi toisessa korvassa yksi iso koru.  Ensimmäinen versio nahkarotsikorviksista katseltavissa tässä Hapsukorvikset nahkatakista Näpertelin samaan syssyyn kaksi isoa korvista. Leikkelin palaset nahkatakkia ja kirpusta joskus ostamaani nahkahamosta näin.  Euron nahkahameesta on ollut jo moneksi eikä loppua näy. Levitin hapsukon yläreunaan liimaa. Samalla ranneliikkeellä kun rullasin sen kokoon, kiinnittyivät paikoilleen nahkasuikaleet koukkujen kiinnittämistä varten. Vihreään korvikseen lisäsin pätkän riikinkukon sulkaa ja ruskeaan, myös isän perhotarvikkeista jäänyttä, hieman kiiltävää ohutta silppua.  Leila väitti, että hapsu, tai miksi sitä nyt nimittäisi, näyttää liikaa bilehileeltä, mutta laitoin sitä silti. Jos korvis ei näytä hyvältä siinä mihin se on tarkoitettu, sen voi laittaa roikkumaan vaikka unisieppariin.

Missun mökkerö ja muuta kiinnostavaa

Kuva
Missu keksii koko ajan uusia kiinnostuksen kohteita. Leivinuunin edusta on pakkasilla sen suosikkipaikka. Kun uuniin aletaan sytyttää tulta, hyppää Missu vakiopaikalleen avustamaan.  Uunin edessä on niin lämmintä, että pian Missun silmät alkavat lupsahdella.  Kaikki laatikot ja kolot ovat Missun mielestä kiinnostavia. Tein pahvilaatikosta vielä vähän kiinnostavamman solmimalla vanhan trikoopaitani seiniksi laatikon ympärille, ja laittamalla mökin kumolleen.  Paidan kaula-aukosta tuli mökkerön oviaukko. Hihat solmin laatikon taakse. Pesän lattialla on lämmikkeenä pala vanhaa vilttiä.  Paita on kärsineen näköinen, koska olen käyttänyt sitä maalauspaitana. En osaa maalata roiskimatta maalia päälleni. Missua eivät pienet maalitahrat haittaa.  Kun avaan jonkun kaapin tai laatikon, käyttää Missu heti tilaisuutta hyväkseen ja kipaisee tutkimaan kaapin sisältöä.  Mitä pienempi kolo, sen mielenkiintoisempi se Missun mielestä on.  Tainan tulia

Nostalgiset koulutaulut osa 2

Kuva
Monet tykkäävät kehystää vanhoja koulutauluja, mutta minusta ne ovat kivoja näin. Monissa tauluissa jopa ripustuslenkit ovat samat, millä ne on koulussa ripustettu koukkuun liitutaulun yläreunaan oppilaiden nähtäviksi.  Taulujen paikat vaihtuvat mielialani mukaan.  Ripustus on nyt vähän vaiheessa, kosta rupesin kesken homman tekemään jotain muuta. Uskonnollisista aiheista tulee koulun uskonnontuntien lisäksi mieleen pyhäkoulu, jossa istua napotin monet pyhäaamut. Maalla pyhäkoulua pidettiin kerhotilan ollessa kylmillään kodeissa. Pyhäkoulun päätteeksi täti jakoi jokaiselle lammastarrat, jotka liimattiin pahviin. Pötköttävä lammas oli kaikkein paras. Joulujuhlaan täti valitsi tähtiesiintyjät, jouluevankeliumin päähenkilöt. Kerran sain olla Maria ja veljeni oli Joosef. Joosefin varusteina olivat mummin tekemä ruudullinen froteeaamutakki ja isän muoviputkesta vääntämä sauva. Sauvaa piti vähän kuumentaa, että sen kärkeen sai muotoiltua koukun.   Nuott

Piti tulla matto, tulikin vati

Kuva
Pyörittelin näpeissäni nyörejä ja nauhoja -laatikon sisältöä, ja sain päähäni tehdä sekalaisista pätkistä pienen maton.  Nyörejä kuten muitakin tarvikkeita kertyy, koska en voi heittää käyttökelpoisia nauhoja, vetskareita, paljetteja, nappeja yms pois, kun puran tai tuunaan vaatteita. Nyörejä tulee myös paperista lahjakasseista ja milloin mistäkin. Pitkä punainen nauha on peräisin omituisesta joulukoristeesta. Jos olisin alunperin älynnyt pyörittää nauhoja kiekoksi pöydällä, ne olisivat ehkä pysyneet paikoillaan. Silloin ne olisi voinut kiinnittää toisinsa liimaamalla nurjalle puolelle tukikankaan. Tai en ole ihan varma olisiko se riittänyt pitämään maton kasassa.  Koska kieputin nauhoja kiekoksi sormissani, eivät nauhat tietenkään pysyneet pitkään paikoillaan. Niinpä aloin liimata niitä yhteen. Tulos olisi ollut siedettävä, jos kuumaliima ei olisi tursunnut näkyviin myös toiselta puolelta. Nyt näky oli aika ruma. Ommellen en viitsinyt nauhoja kiinnittää, kuten t

Saippuasoppaa

Kuva
Säästäväisyyden hetkellä ostin halvinta nestesaippuaa. Siinä ei kyllä säästöä tullut. Saippuaa oli laimennettu vedellä niin paljon, että ei neste likanäppejä puhdistanut.  Ärtymyksestäni sain kimmokkeen kokeilla tehdä nestesaippuaa itse. Siitä kun luin jostain ohjeen, miten saippuaa voi kätevästi tehdä itse, oli hieman liian pitkä aika. Siis kun muistin ohjeen vain suurinpiirtein.  Raastoin vaatekaapissa tuoksuttajana olleesta valkoisesta tuoksusaippuapalasta ja vähän jo kärsineen näköisestä, käytössä olleesta kuolleenmeren saippuasta puolet kummastakin kippoon.  Raasteen sekaan laitoin kukkurallisen ruokalusikallisen jähmettynyttä kookosöljyä. Raasteen päälle kaadoin kiehuvaa vettä, ja aloin lusikalla sekoitella raastetta ja öljyä sekaisin. Vain öljy muuttui nestemäiseksi. Niinpä pistin kulhon mikroon, ja johan alkoi tapahtua. Myös saippuaraaste pehmeni niin paljon, että sitä saattoi sekoittaa. Vaihdoin lusikan muoviseen haarukkalastaan, ja aika nopeasti sain raasteen s

Omatekoista mysliä pienellä vaivalla

Kuva
Tykkään syödä hedelmämysliä turkkilaisen jogurtin kanssa. Ongelma on se, että myslin hedelmät ovat melkein aina kivikovia. Syömisnautinto kärsii, kun joka puraisulla joutuu varomaan hampaita.  Nyt sitten päätin matkia Heidiä, ja tehdä itse mysliä Heidin ohjeen mukaan.  Näin se tehdään. Sekoita kulhossa kaurahiutaleita, eri kokoisia jos siltä tuntuu,  pähkinämursketta makumieltymysten mukaan, siirappia, ruskeaa sokeria ja miedon makuista kasviöljyä. Puristele seosta, jos haluat osan myslistä möykyiksi. Paahda seos 100 asteessa sopivan rapeaksi. Lisää jäähtyneeseen seokseen kuivattuja hedelmänpalasia, rusinoita ym mistä tykkäät. Ripaus suolaa.   Säilytä mysli tiiviissä astiassa. Minun seokseeni tuli gluteenittomia kaurahiutaleita mantelirouhetta kookoshiutaleita ruokosokeria rypsiöljyä Kuivattuja luumuja, aprikooseja, viikunoita ja omenoita, jotka leikkelin aika pieniksi palasiksi. Siirappia ei ollut, joten rulautin sokeria r